En ole aina ollut parhaalla käytökselläni (anteeksi anglismi) ranneliikkeessä. Olen sanonut hermostuksissani vähän liiankin suoraan asioita. Pettää hermo välillä, ihmisiin tai ihmisiin heistä riippumatta. Toivoakseni en kauhean vastakarvaan ole ketään turhalti liiaksi hinkannut. Anteeksipyydeltävää ei liene siis.
Miksi nyt tästä sitten alan kirjoittaa. No, kirjoitan tänne, koska en halua mennä keskustelualueelle.
Ranneliike on valtava hiekkalaatikko. Osoitus minulle siitä, että lasten keskustelukulttuuri on monesti vähintäänkin yhtä hyvällä tasolla kuin aikuistenkin, toisinaan jopa paremmalla ja rakentavammalla tasolla.
poris ja juhaniv, voi vittu, kasvakaa aikuisiksi. Pilaatte hyvätkin keskustelut nokittelullanne. Onko NIIIIN vaikeaa vain ignoorata toinen?!
Get a room.
Mutta, tässä näin, anteeksipyytelemättä, huudan hiljaa: grow up kids!
