Noniin.
Nostelen puntteja, punnertelen, teen vatsaa ja selkää. Kaikkea kotosalla, kivalla paksulla matolla telkkarin pauhatessa.
Harkitsen yksiööni (!) crosstraineria tai soutulaitetta, aerobista varten (joskin souturi olis kivaa lihastakin).
Tänään en aamulla jaksanut tehdä mitään. Ajattelin, että pidän vapaapäivän vaikka sellainen ei olisikaan ollut tänään vuorossa, vaan puntit ja vatsat.
Ennen vapaapäivät olivat helppoja. Nyt, en pysty hyvällä omallatunnolla sellaista pitämään. Aloitin vatsat ja puntit nyt.
*tekee sarjan tässä välissä*
Jotenkin, en tiedä mistä johtuu, mutta teen nykyään kurinalaisemmin treenejä. Jopa työpäivinä jaksoin vääntää. Tuloksia tietysti näkee, vaikka en kevyemmälläkään treenillä mikään hentoinen ollut.
En sitten tiedä onko tervettä tuntea huonoa omaatuntoa välistä jääneestä treenistä. Tai no, ei se tänäänkään sitten lopulta jäänyt väliin, kun nyt väännän, itse asiassa vielä enemmän kuin piti.
Ehkä pitäisi vain olla tyytyväinen siitä, että on tietty kurinalaisuus. Olen muutenkin yrittänyt ottaa elämässäni hieman takaisin sitä neuroottista, pedanttia ja tarkkaa ihmistä, joka tässä masennuksen myötä muuttui elämää rennommin lähetyväksi ja vapaamielisemmäksi.
Kivahan sitä on tehdä asioita vähän sinne päin, mutta sukurasitteena tulee alusta loppuun huolella tekeminen. Olkoon se hyve tai saatanallinen neuroosi pakkomielle sekotila.
Hyveenä sen otan, muut olkoon mitä mieltä tahansa.
*Vika 25 x 8 kg hauisten ja ojentajien mieliksi*
Pitäisikö tässä tulla kovempikin hiki vai onko treeni jo käymässä liian kevyeksi?!
No, ihailen itseäni peilistä kuin ääliöinkin steroidipelle :P
...eikä siitäkään ole haittaa, että poikaystävä tykkää ja valehtelisin, jos ei motivaatiota lisäisi 20-vee jotain kakaran kommentti, että "oot aika hyvin säilynyt 27-vuotiaaksi."
Prkleen jolppi, oon vasta 26vee!
