Meidän perheen vanhus, täytti juuri 12v. Kuvassa torkuilla omalla (!) nahkasohvallaan. Ei silti pilalle hemmoteltu, päinvastoin.
Koira jäi isäni hoiviin, kun muutin kolmisen vuotta sitten Raumalle. Eipä se isossa omakotitalossa ikänsä asuttuaan, olisi kerrostalossa viihtynytkään.
Olen tuon otuksen kanssa kasvanut aikuiseksi (tuli meille, kun olin 11v.). Paljon ovat vanhemmat olleet poissa töissä ja opiskelemassa, joten kahdestaan olen koiran kanssa elänyt teinivuoteni (en mikään bilettäjä, eikä yhtä hyvää ystävää lukuun ottamatta, edes muita kavereita lähipiirissä).
Mutta vanha alkaa koirakin jo olla :( Kuulo mennyt ja hiukan alkaa jo olla kulumaakin siellä täällä. Tunnin jaksaa viileänä päivänä vielä aamuin illoin kävellä, kiitos säännöllisen ja riittävän liikunnan, mitä saanut koko ikänsä (laihduinkin lukioaikana koiran ansiosta :) Tässä oikeastaan haikeana odottelen sitä päivää, kun koirasta(ni) aika jättää...
