Mopsi's

Olen neuroottinen, aikataulufriikki, jonka täytyy tietää tarkalleen mitä tapahtuu, missä ja milloin.

Eräät ystäväni taas edustavat toista puoluetta: "hei kato, ota rennosti, älä stressaa, pidetään vaan hauskaa..."

Sanomattakin on selvää, että näkemykset kohtaavat usein; myrskyisin seurauksin. Kun olen sitä mieltä, ettei kellään ole hauskaa, jos yksi ihminen ei stressaa sen vertaa, että kaikilla on ruokaa/juomaa/paikka, missä olla/kyyti yms. niin toiset vaan toistelee, et älä stressaa.

ÄRSYTTÄVÄÄ!

Yleensä vielä nuo ei-stressaavat sitten kävelevät valmiiseen pöytään, edes kysymättä, että mistäs tämä ruoka tähän lämpimänä sopivaan aikaan tupsahti tai olettavat, että joku muu kuitenkin järjestää, niin laittaa kyllä veren kohisemaan ohimoissa...

Alakerran naapuri on varmaan taas ihastunut; olen löytänyt uuden pianokappaleen harjoiteltavaksi.

Olen aloittanut pianoilun vasta kolmisen vuotta sitten, ja olen pitkälti itseoppinut. Tosin otin juuri yhteyttä pianonsoitonopettajaan, koska haluan parantaa teknistä osaamistani. En myöskään halua oppia mitään väärin; jos jokin on vaikeaa, niin oppia pois jostakin jo kerran opitusta.

Tuota olen takonut: http://perso.orange.fr/afaure/eleves/scores/amelie_poulain_pn.pdf

Tarjoaa ihan hyvää harjoitusta kiinteälle äänenkuljetukselle (varsinkin reippaan temponsa vuoksi) ja alkeelliselle tulkinnalle soiton voimakkuuden osalta. Olen havainnut hyväksi itseoppineen sivustoksi Youtuben; siellä voi kuunnella erilaisia tulkintoja ja tutkailla erilaisia tekniikoita kappaleen soittamiseksi.

Tunti jos toinenkin vierähtää valssia tahkoessa, mutta hiljaa hyvää tulee :)

Ps. Jos et ole tutustunut Yann Tiersenin musiikkiin, niin tee se pikimmiten!

Pitäisi kirjoittaa essee. Ohjeena on valita jokin kasvatustieteeseen jollakin tavalla liittyvä klassikko noiden joukosta:

http://vanha.edu.utu.fi/rokl/staff/laukem/SO64_esseeohje_2006.htm

Ei oikein nappaa...onko suosituksia, mikä noista voisi olla kiinnostavaa luettavaa noin yleissivistyksen kannalta (kaikkihan ne tietysti ovat, joten oikeasti haluan tietää, onko yksikään sellainen, joka olisi missään määrin viihdyttävä ;)

Onneksi ensi viikolla on taas pari päivää sijaisuutta ja pääsee lasten pariin sähläämään; pois homehtumasta opintojen parista :)

En ole varsinaisesti seurannut tv 2 tulevaa maanantai-sarjaa, siis robin hoodia, mutta on aika komea ilmestys tuo pääosan esittäjä :)

Silläkin uhalla, että loukkaan uskollisia faneja, joudun toteamaan - ponnekkaasti - ylenkatsovani big brotheria; se on mielestäni idioottinen sarja. Ja tuleekin joka ikinen päivä :(

(molemmat mielipiteet esitetään valkoviinin alaisena)

Kutsuin puoli sukua synttärikahville; ensimmäistä kertaa kaksiossani oli näin paljon ihmisiä. Hyvin mahtuivat, onneksi.

On mukavaa nähdä ja kestitä ihmisiä, mutta on se myös rasittavaa: Mitä laittaisi kahvin kanssa, mihin laitan tuon ja tämän, milloin ehdin siivota, mihin tulee ihmisten vaatteet yms. Ja kun ovat lähteneet, on edessä valtava tiskivuori (tiskikonetta ei keittiööni saa :'( ) Ilta menee korjatessa kamoja ja siivotessa kämppää, kun ensin on viikon laittanut paikkoja ja tarjottavia kuntoon. Perfektionisti kun on (=kohonnut verenpaine, alati vaivaava stressi), ei mitään voi hutaista "vasemmalla" kädellä .

Nyt on kuitenkin aika kaataa lasi valkoviiniä, istua sohvalle ja vetää henkeä...ei ne tiskit mihinkään karkaa :)

EDIT: Ou jee, ja sain hieeenon sängyn. Isäni teki sen perjantai-iltana ja on laadultaan monin verroin parempi, kuin ikean härpätin....äitini oli siis oikeassa, myönnän sen pitkin hampain ;)

Täällä länsirannikolla sataa räntää...taas se alkaa, loskainen talvi :/

Lähdin täältä Rauman periferiasta ihan asiakseni käymään Espoossa ko. kaluste- ja kodintavaraliikkeessä. Ostin 5 eri huonekalua, mm. sängyn.

Kotiin päästessäni (asiallisesti tavarat kuljetettu!), oli kolme huonekalua rikki/viallisia. Reklamoin.

Viikon kuluttua kuljetusfirma toi uudet tilalle ja vei vanhat mukanaan. Muuten ok, mutta sängyn osat olivat taas rikki. Taas reklamoin. Lupasivat laittaa "jonon ohi", pikatoimituksena.

Kului taas viikko (siis lähes 3 viikkoa ensimmäisen sängyn ostosta) ja ajattelin, että onpas hidas "ohi jonon" toimitus, kun ei viikossa tule. Soitto asiakaspalveluun:

"ei meillä ole raporttia tällaisesta, eli ei ole lähtenyt viikko sitten mitään sänkyä täältä"

AAARGH! kaksi ensimmäistä rikki ja kolmas ei edes lähtenyt matkaan.

Juu, ei tarvitse enää lähettää uutta, hakekaa vanhatkin pois ja laittakaa rahat tilille.

Olisin niin halunnut sängyn synttärikutsuilleni (pedantti sisustusfriikki, joka ei siedä vinossa olevaa tyynyä, saati makuuhuonetta, jossa ei sänkyä). Noh, nyt olen sitten kahden vuorokauden varoitusajalla kinumassa (ylityöllistetyltä) isältäni, josko hän tekisi minulle sängyn, erittäin taitva käsistään kun on.

Isä katsoi pitkään, mutta lupasi sitten yrittää (ei voi myöntää pitävänsä haasteista, juro suomalaismies kun on ;).

Lopputulos: saan lähes samaan hintaan umpipuurunkoisen mittatilaussängyn, jolla on tarina ja tunnearvoa (ja kestääkin jotain, hemmetti).

Äitini oli taas oikeassa ärsyttävine elämänohjeineen, kun totesi ensimmäisen reklamaation yhteydessä: "se vain tarkoittaa, että jotakin parempaa on tulossa"

" E120: hyönteisen kuorista jauhettu väriaine "

Miten voikin olla pää näin hemmetin tukossa ja kipeä! Kiroan lehdenjakajaa, joka herätti minut 2.30 yöllä nuhaisesta koiranunestani. Valvoin aamu viiteen 8/

Rakas äitini varmisti harmistukseni herättämällä minut syntymäpäiväonnitteluviestillä - heti klo 7 aamulla. Täällä sitä sitten kukun kipeänä ja väsyneenä. Onneksi edes aurinko pilkahtaa pilvien välistä täällä Raumalla.

Täyteen tulee jo mahtavat 24 vuotta elämänkokemusta (josta voi ammentaa viisaita neuvoja oppilaille, jahka opintojen ohessa ehtii opettamaankin). Oppilaille olen vanha pieru ("Mitä, oleks sää alle 30?!") ja toisaalta kavereille olen nuori, elämästä autuaan tietämätön untuvikko. Pitäisiköhän tässä kehittää jonkinlainen ikäkriisi?

Haluan aloittaa blogin, kun tuntuu olevan niin monia asioita mielessä, eikä aina juuri sillä hetkellä, kun niistä haluaisi kertoa, ketään kuuntelemassa.

Ilman sen kummempaa suurta kerrottavaa, jätän vain pohdittavaksi Oscar Wilden sanat:

"Elämässä on kaksi suurta tragediaa: se, ettei saa, mitä haluaa ja se, että saa."