Tyttäreni oli luokkatoverinsa 7-vuotissyntymäpäivillä. Hän kertoi syntymäpäiväsankarin olevan luokan ainoa poika, joka leikkii tyttöjen kanssa ja jolla ei ole Batman- tai Star wars-leluja, syntymäpäivävieraista näkyi valtaosa olevan tyttöjä. Tulipa mieleeni samanlaiset kuviot omasta lapsuudestani.
Lahjapaperia kirjakaupassa ostaessamme tyttäreni valitsi Nalle Puh-kuvioidun vaaleanpunaisen paperin. Juuri ja juuri sain nielaistua kysymykseni, eikö pojalle sopisi paremmin se viereinen vaaleansininen paperirulla. Mitäpä se minulle kuuluu.
Tänään sain toisenkin huomautuksen henkisestä rajoittuneisuudestani. Kerroin tyttärelleni vanhempainillassa havainneeni, että yli puolella hänen luokkatovereistaan oli eri sukunimi kuin paikalla olleella äidillä. Kun minä olin lapsi, kaikilla perheenjäsenillä oli yleensä sama sukunimi, selostin ja jatkoin, että naiset eivät nykyisin halua vaihtaa sukunimeään avioituessaan. Eivätkä miehet, tyttäreni täydensi. Aivan, piste pikkufeministille.
Enää pari tuntia ja vaimoni palaa viikon työmatkalta Belgiasta.
