Koulut ovat kiinni neljätoista viikkoa vuodessa ja minulla ja lapseni äidillä on yhteensä yksitoista viikkoa lomaa vuodessa joten joudumme vuorottelemaan lomien pitämistä. Tällä kertaa oli minun vuoroni pitää hiihtoloma.
Hyppäsimme lapseni kanssa Oulun-junaan ja menimme tapaamaan vanhempiani. Paluu kotiin on kuin siirtyisi ajassa taaksepäin. En ole enää osa vanhempieni saati muiden sukulaisteni arkea. Lapsen kasvaessa ja minun vanhetessa matkoista on tullut lapseni perehdyttämistä isänsä menneisyyteen. Suhteiden hengissä pitäminen vaatii oman työnsä. Olihan se hienoa syödä ravintolassa, jossa perheemme on käynyt viidessä (tai kuudessa) polvessa mutta jokin keinotekoisuuden maku siinä kaikessa on.
Minulla on oma perinnereittini. Antellin konditoriassa omenahyvettä vaniljakastikkeen kera,taidemuseo ja siihen päälle Sarkka, Jumpru pub ja Oluthuone Leskinen. Jossain välissä lounas, tällä kertaa ravintola Matalassa, joka tätä nykyä rankataan Pohjois-Suomen parhaiden ravintoloiden joukkoon mutta jonka vanhempani muistavat maineeltaan arveluttavana kansankapakkana torin rannassa (ruokaseurana muuten pääministerimme, tosin eri päydässä).
Kiva oli palata kotiin.
