Työmatkojen jatkeena olen käynyt viime viikkoina kaksi kertaa Helsingin ruotsinkielisen teatterin näytöksissä Aleksanterin teatterissa Bulevardilla.
Ensin katsoin Cabaret'n. Täytyy tunnustaa, etten tiennyt näytelmän juonta, luulin sen olevan hauskuutta koko rahan edestä. Nauru juuttui kurkkuuni ymmärtäessäni, että nyt puhutaan kolmikymmenluvun Saksan pimeistä puolista. Hyvä näytelmä. Komeita ja vähäpukeisia miehiä.
Sitten katsoin Bergmanin Fannyn ja Alexanderin. Erittäin vahva näytös, suuria tunteita, upeaa työtä, kyyneleitä surusta ja ilosta. Menkää kaikki katsomaan.