A-luokan mies

Keskiviikosta perjantaihin osallistuin täällä Turussa kongressiin. Voimille käy tällainen oppiminen!

Keskiviikkoiltana oli vastaanotto Linnassa. Olipa ihana tavata vanhoja tuttuja, joiden kanssa jutut lähtivät heti liikkeelle. Siitä oli sitten seurauksena muun muassa maakuntalaulukavalkadi bussissa ja lauluilta kahteen saakka Pankissa. Kuohuviinit taitavat onneksi mennä sidosryhmäkuluihin.

Torstai-iltana oli vuorossa saaristoristeily. Sieltä ajattelin hiippailla ajoissa kotiin. Päätin kuitenkin poiketa Pikku Havannaan sikarille. Siellä olikin eräs tuttavani vuosien takaa, jonka kanssa puhuimme politiikkaa ja kirjallisuutta kahteen saakka.

Sikaribaarista pari askelta kotimatkaa taivallettuani tapasin erään kongressiosallistujan, jota kovin laulatti, joten hyppäsimme taksiin ja pyrähdimme karaokeen Hämeenkadun Carambaan.

Caramba meni kiinni jo kolmelta. Kysyin tarjoilijaneidolta, josko kaupungissa olisi vielä jokin paikka auki. Hän aloitti vastauksensa sanoilla, jotka toki olivat asiakaslähtöisiä mutta eivät lainkaan sopineet neljän kympin kriisissä kärventelevälle herralle. Hän aloitti: "Sun ikäluokalle mä suosittelisin..."

Taksikuski vei meidät kuitenkin vielä tunniksi Onnelaan. Kaikki muut siellä olivat puolet meitä nuorempia. Mutta: talo täynnä kauniita nuorukaisia, mikä märkä uni!

Perjantai-illaksi olin sopinut muutaman työkaverini kanssa meneväni erään työkaverimme luo iltaa viettämään. Siellä sitten grillailimme, nautiskelimme alkoholia, laulelimme, nauroimme, kylvimme nakuina paljussa (meitä oli kolme miestä ja kolme naista).

Sitten minä sammuin työkaverini sohvalle.

Arvannette moraalisen krapulani määrän.

En enää koskaan juo alkoholia.