Kulissin takaa

Terveisiä Saaristomereltä!

Kävin jälleen pikkupyrähdyksellä Turusta Maarianhaminan kautta Turkuun. Meri oli ihan pläkä, aurinko kirkas, kalliosaaret kauniita.

Osallistuin seminaariin minua keski-ikäisempien naisten kanssa. Imartelevaa, kun vielä joskus saa edustaa ryhmää nuoret miehet. Seminaari oli tuloksellinen, teettänee minulla lisää työtä.

Jokaiseen risteilyyn kuuluu, kuten olen jo aikaisemmin julistanut, katkarapuvoileipä samppanjan kera nautittuna. Nyt jäi katkarapuvoileipä nauttimatta. Samppanjasta pidin sentään kiinni.

Söimme buffet'ssa. Minun annokseni oli viisi lautasellista alkupaloja (saaristo, smörgåsbord, välimeren, light&green ja aasialainen) ja kaksi lautasellista jälkiruokaa. Kyytipoikana olutta, punaviiniä, akvaviitti, Jägermeister ja konjakki. Ruoka oli kohtuullisen maistuvaa.

Täydellä masulla oli sitten rauhaisaa nauttia Kike Elomaan tarjoamasta korkealaatuisesta viihdetaiteesta. (Onkohan sanaa viihdetaide olemassa, muistelen kuulleeni ainakin sanan viihdetaiteilija.)

Bussissa satamasta torille syntyi kiihkeä kielipoliittinen huutelu, kun joku lähiössä asuvalta ajoneuvoasentajalta näyttävä tyyppi alkoi esittää näkemyksiään parille ruotsia puhuneelle nuorelle. Hyvin nuoret argumentoivat vastaan ja, mikä yllättävää, varsin moni kyytiläinen tuki nuoria.

Meillä täällä Turussa on tänään kuninkaallisia vieraita Norjasta. Vakaumuksellisena monarkistina olisin halunnut mennä heiluttelemaan lippuja tuomiokirkon torille, mutta enpä taida ehtiä. Sitä paitsi olen sitä mieltä, että Haakon Magnuksen (joka ei siis ole mukana) pitäisi ajaa partansa pois.

Tänään on kulunut 140 vuotta Mannerheimin syntymästä. Olen suuri Marski-fani.

Mannerheim oli käsittääkseni ihmisenä monipuolisesti sivistynyt ja monista asioista kiinnostunut: sotilas, poliitikko, tutkimusmatkailija, gentlemanni, naisten naurattaja, filantrooppi, liikemies jne.

Hän symbolisoi minulle Suomen historian tärkeitä vaiheita, joissa asiat olisivat voineet mennä vinksalleen. Eipä hän yksin asioita tietenkään hoitanut vaan oli mukana merkittävällä panoksellaan ja nousi käyttäytymisellään ja ominaisuuksillaan nimenomaan symboliksi.

Eläköön Suomen marsalkka, presidentti, paroni C.G.E. Mannerheimin muisto!

(On vielä ihan pakko sanoa, että jo yksinomaan sana marsalkka saa minussa väristyksiä aikaan, puhumattakaan sanapari marsalkan sauva...)

Vajaat kolme tuntia ja viikonvaihdevapaani päättyy. Onpa ihanaa! Kyllä tämä vapaus jo riittää. Huono puoli siinä on vain se, että täytyy siivota poikamieselämän jäljet.

Luin juuri loppuun Bo Carpelanin muutaman vuoden takaisen Finlandia-palkitun romaanin Kesän varjot.

Carpelanin kieli on mystistä, se vetää lukijaa mukanaan. En "ymmärrä" hänen kirjojaan mutta en voi olla lukemattakaan. Juuri lukemassani kirjassa talo ja esineet elävät ihmismäisesti, kuolleet kommunikoivat, elävät kummittelevat.

Luitteko muuten Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä jutun Kari S. Tikka - vainajasta. Minulle muodostui hänestä varsin surullinen käsitys kaiken loiston keskellä.

Eilinen tylsyys päättyi kuohuviinipullon avaamiseen. Pullollinen vihreää Törleytä (todella erinomainen hinta-laatusuhde) saatteli minut Suxesiin.

Baarissa oli paljon naisia ja jonkinverran miehiä. Yhden naisen kanssa kävimme pitkät ja syvälliset (?) keskustelut. Minun kaltaiselleni kaappibiseksuaalille oli sangen vapauttavaa, kun hän muitta mutkitta viittasi minuun sanoilla " te homomiehet". Oli kiva tulla luokitelluksi siihen ryhmään.

Miehiä tuli vain katseltua haaveellisesti. Sitä söpöä ylioppilaspoikaa, jonka hänen enonsa oli tuonut baariin, olisi voinut katsella enemmänkin.

Illan päätteeksi tuli vielä bailattua euroviisujen tahdittamana.

Kurkkukipuni on muuten hävinnyt: eläköön kuohuviini!

Onkohan se mielikuvituksen puutetta, kun olen viikonvaihdeleskenä ja menin töihin lauantaiksi. Joka tapauksessa oli mukava saada paperipinoa työpöydälläni hieman matalammaksi.

Töiden jälkeen kävelin kaupungin läpi: kesä ja kaupunki ovat lyömätön yhdistelmä. Varsinkin tänään kaupunkikuva on miellyttävä kaikkine huolitellusti pukeutuneine päättäjäisvieraineen.

Lausun tässä välissä yhden objektiivisen totuuden: Turku on aivan mahdottoman kaunis kaupunki.

Mitähän sitä keksisi loppuillaksi tekemistä.

Perheeni lähti sukuloimaan ja jätti minut yksin kotiin. Tänään meni töissä tavallista myöhempään ja huomenna menen vielä vähän jatkamaan.

Tänään iltapäivän viimeinen sessioni oli neuvottelu erään tärkeän asiakkaan kanssa. Palaverin jälkeen olin ihan poikki, kurkku kipeä, kaikkialla kolotti. Itse palaveri meni tavoitteiden mukaisesti.

Kotiin päästyäni kaaduin sohvalle nukkumaan puoleksi toista tunniksi.

Sohvalta toivuttuani käväisin Stockalla ruokaostoksilla ja Akateemisessa katselemassa kirjoja. Locker room nudes (tai jotain sinnepäin) - kirja oli aika kiva katseltava. Eläköön urheilu!

Kävelin kotiin Sikaribaarin kautta. Se oli saanut poikkeusluvan jatkaa röyhyttelyä. Ostin muutaman Libertadin demi coronan. Hinnat olivat nousseet kolmanneksella kuun vaihteessa. Tupakkakaupan puolelta saa kuulemma vanhoilla hinnoilla.

Eilen illalla kävin korttelikapakassamme polttamassa terhakan hondurasilaisen Libertad demi corona - sikarin jäähyväisiksi. Isäntä lupasi edelleen myydä sikareita mutta niiden polttamista hän ei voi enää sallia kapakassaan.

Kävin myös Sikaribaarissa nauttimassa lempeän maukkaan kuubalaisen Romeo Y Julieta kolmosen. Sikaribaari sai kuulemma eilen puoli neljältä kuulla saaneensa jatkoluvan pössyttelyyn.

Ajatus sikaribaarista, jossa ei saa sikaroida, kuulostaakin varsin erikoiselta, etten sanoisi pohjoismaiselta.