Vajaat kolme tuntia ja viikonvaihdevapaani päättyy. Onpa ihanaa! Kyllä tämä vapaus jo riittää. Huono puoli siinä on vain se, että täytyy siivota poikamieselämän jäljet.
Luin juuri loppuun Bo Carpelanin muutaman vuoden takaisen Finlandia-palkitun romaanin Kesän varjot.
Carpelanin kieli on mystistä, se vetää lukijaa mukanaan. En "ymmärrä" hänen kirjojaan mutta en voi olla lukemattakaan. Juuri lukemassani kirjassa talo ja esineet elävät ihmismäisesti, kuolleet kommunikoivat, elävät kummittelevat.
Luitteko muuten Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä jutun Kari S. Tikka - vainajasta. Minulle muodostui hänestä varsin surullinen käsitys kaiken loiston keskellä.
