Sain eilen illalla luettua loppuun Unni Drouggen kirjan Penetraatio. Kirja sinällään on ihan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta loppu on aivan kammottava. Mulle tuli oksettava olo. Kirja kertoo nuoresta Tukholmalaisesta performanssitaiteilijasta, joka leikkauttaa sukupuolielimensä pois osana taideteosta. Kirjan lopussa joukko humalaisia miehiä hakkaa ja raiskaa hänet kuoliaaksi. Koko loppu on aivan liian tarkkaan kerrottu minun makuuni. Minun oli aivan pakko lukea jotain muuta kirjaa vielä sen jälkeen, että sain jotain muuta ajateltavaa. Huh!
En kyllä välttämättä suosittelisi ko. kirjaa kenellekään. Ainakaan kovin herkälle ihmiselle.
Minun piti sanoa vielä jotain muuta jostain ihan muusta aiheesta, mutta en osaa enää kirjoittaa. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista.
5 kommenttia
Splenetic
31.1.2008 22:28
Miesjoukko raiskaa miehen kuoliaaksi. Kuulostaa siltä, että minä pitäisin kirjasta enemmän. Taidanpas lukaista joskus.
sleepygay
31.1.2008 22:31
Oioin aika paljon. Hänet raiskataan ja lopulta potkitaan kuoliaaksi. :(
Splenetic
2.2.2008 12:25
Eli pääsee helpommalla kuin moni sisällissodan jaloissa elävä afrikkalaisnainen, vaikkapa Kivussa. Mutta parempi tämä kuin ei mitään.
Veikkaa, että se ansaitsi sen.
Apoptoosi
4.2.2008 11:16
Täh? Ansaitsi tulla raiskatuksia ja potkituksi hengiltä?
Nyt minä en joko ymmärrä, tai sitten jollain ei ole lääkitys kohdallaan.
Splenetic
5.2.2008 23:23
Mies raiskaa naisen - kootut selitykset:
"Itse se pukeutui lyhyeen hameeseen."
"Se on tyytöystäväni, joten hänen velvollisuutensa on antaa silloin kun minä haluan."
"Minähän tunnen hänet."
"Se hymyili mulle."
"Mulla on vaimo ja kaksi alaikäistä lasta, en minä raiskaaja ole."
Joka vuosi tuhannet tytöt ja naiset ansaitsevat oikeusistuinten mukaan tulla raiskatuiksi. Jo pelkkä ilmaisu "tulla raiskatuksi" antaa uhrille kuvan, että koko tapahtuma oli hänen syytään. Naisena olen iloinen, että fiktiivinen mies saa maistaa omaa lääkettään; lääkityksen tarpeen saa kukin itse määritellä, se ei minua kiinnosta.