Scherzo-journalism

Kynsien purentaa

Hmm.. huomasin jälleen pureskelevani kynsiäni.
Näin tapahtuu aina kun minulla on tylsää kesken jaarittelevan puhelinpalaverin töissä, tai jos ollaan leffassa. Leffan jälkeen sormet on syöty rystysiin asti. Ällöttävä tapa ja pirun vaikea tapa päästä myös eroon!
Kynnelillä pääsin eroon pureskelusta vähäksi aikaa ja naputtelinkin aina tilaisuuden tullen kynsilläni pöytää tai mitä ikinäkin, ihan vaan ärsyttääkseni muita :D
Esim. naispuoliset kollegat olivat kateellisia vahvoista ja pitkistä kynsistäni :D

Nyt on erittäin pitkäveteinen puhelinpalaveri ja oli pakko keksiä sormille jotain muutakin tekemistä kuin kynsienpureskelu. Joten blogaan!

Viikonloppu oli muuten aika hektinen! Lauantaina meillä olikin kunnon homoköörikokoontuminen 'Allo 'Allo!:n parissa. Maanalainen armeija nauratti meitä muutaman tunnin ensimmäisen kauden jaksoilla! Mun oli ihan pakko ennakkotilata 6. (vai oliko se 7.) kausi Play.com:ista!
Kenties pitäisi katsoa kaikki DVD-hyllyssä olevat aikaisemmat kaudet putkeen ja ruveta puhumaan 'Allo 'Allo aksentilla englantia joka välissä!

Eilen taas meillä ravasi porukkaa päiväkaffella ja lounaalla ja vaikka mitä! Mutta me kummatkin kyllä pidetään kyläilijöistä! Tervetuloa siis :-)

Ja sitten illalla.... Partylite kynttiläkutsut!
Vannon etten ikinä isännöi kynttiläkutsuja! Se on jotenkin niiin ärsyttävää mennä kynttiläkutsuille, kun sieltä ei yksinkertaisesti kehtaa lähteä pois, ellei osta jotain. Ja ne kynttilät on vielä niin sikahintaisia!
12 tuikkua, 9,20 €!!!
Ikeasta saa vastaavia haisulituikkuja parhaimmillaan eurolla 24 kpl. Ja ihan tavallisia 100 kpl alle kympillä muistaakseni.
En halua toimia kavereitteni kynijänä.
Anteeksi niille, jotka lukevat tätä ja ovat Partylite -addikteja.....

Nälkä... ja sakemannit jaarittelee jälleen kerran...

MMS Bloggaus

Olen Hollannissa. Makaan sängyllä yksin, ilman sitä ihanaa omaa nalleani, jonka voi kaapata kainaloon, tai jonka kainaloon voi myös tarvittaessa käpertyä.
Ei voi edes rintakarvoja rapsutella.

Vieroitusoireita.

Työreissujen varjopuoli todella on se, että joutuu monasti lähtemään matkalle juuri silloin kun vähiten innostaa. Ja viime viikolla minua pyydettiin tuuraamaan Etelä-Afrikan projektissa! :-o
Vastasin ehdollisesti "kyllä", en halua matkustaa niin ylenpalttisesti, kuin pari vuotta sitten. 160 työmatkustuspäivää vuodessa oli vähän liikaa...
Onneksi luvassa on kuulema vain pari workshopia, eli pari viikkoa ajallisesti (niinhän ne aina...), samoin kuin nykyisistä hommistani pitäisi kuulema siirtää 50% muille tuurauksen ajaksi...
Toisaalta, osoitanpa olevani joustava työntekijä, kenties siitä on uran kannalta vielä hyötyä. Tosin tilipussin kannalta on turha odottaa mitään lisää kun tuntee firman...

Nyt unta kaaliin... Viime yönä nukuin kokonaiset 1,5 tuntia...
Alankomaat, Oss, Hotel De Weverij, huone 401 toivottaa hyvää yötä!