Scherzo-journalism

:-D oi kuinka lapsena tuli piirreltyä ja kirjoiteltua pölyisiin autoihin... Joku jatkaa perinnettä hieman vanhempana näköjään :-D

Järkyttävää, nyt on jo syyskuun toinen päivä. Minne vilahtivat kesä-, heinä- ja elokuut? Tuntuu ihan kuin vasta viikko sitten olisi ollut toukokuu. Kohta tulee taas viides vuodenaika ja pimeys. Äh...

Jalkaan ei enää aamulla koskenut sen ihmeemmin, joten kyseessä oli ilmeisesti pelkkä massiivinen lihaskrappi, onneksi. Liekö syy Voltarenin vai minkä, tänään ei oikeen huvita mikään. Pitäis siivota, ei innosta. Pitäis syödä, ei innosta. Innostais ees kattoo telkkaria.. mut ei... Ajattelin lähteä kaupungille, nääääh... Istun sitten tässä näköjään.

Hain perjantaina mielenkiintoiseen paikkaan firman sisällä, työ jossa ei tarvitse nähdä sitä helvetin SAPia, eikä murehtia laskujen ulkonäöstä. Sitäpaitsi nykyisessä hommassa tämä syksy näyttää poikkeuksellisen murhaavalta. Valmistelemme nimittäin Suomen taloushistorian suurinta yritysfuusiota, että näin...Haluan pois alta... Kirjoitin sellaisen hakemuksen että eräs entinen työkaverini sanoi että ostaisin vaikka sian säkissä tuollaisella myyntipuheella, no, saa nähdä ostavatko. Toivottavasti pomo ei ole löytänyt tätä blogia, hän nimittäin ei tiedä aikeistani ainakaan vielä yhtään mitään.
Perhanan pillerit väsyttävät, menen päivätorkuille...

Heräsin tänä aamuna aivan mielettömään kipuun oikeassa pohkeessani. Yrittelin aamulla venytellä pohjetta ja tungin jopa puoli purkkia Ice Poweria pohkeeseen mutta ei oikeen mikään auttanut. Kun lähdin sitten liikkeelle ja töihin olo hieman helpotti mutta käveleminen oli vähän tuskaisaa välillä. Sinnittelin työpäivän ja sain työterveyden kautta lääkärin, jolta sain sitten Sirdaludia ja Voltrarenia lihaksen jännitystilan saamiseksi normaaliksi.

Simahdin aivan täysin pillereiden voimasta ja kun heräsin pohjetta jomotti entistäkin enemmän. Aloin pelätä että kyseessä voisi olla veritulppa :-/ Oireet nimittäin viittasivat siihen. Suhasin itseni Marian sairaalaan terveyskeskuspäivystykseen, jossa topakka lääkäritäti totesi, että todennäköisesti kyseessä on rasitusvamma ja lihaskramppi, ei veritulppa sillä pohje ei ollut turvoksissa ja liikkuessa olo helpotti. Taidan siis napata kohta uuden annoksen tainnutustabuja ja toivoa että jalka on parempi huomenna...

Tämä syksy näyttäisi olevan aivan täysi televisioaddiktoitumissyksy. Big Brother (kyllä, olen addiktoitunut vaikka kyseinen sarja on paskinta shittiä mitä televisiosta voi tuupata nykyisin), Rooma, Lost, 4400, Täydelliset naiset, Prison Break, Kylmä Rinki, NY-LON, Supernatural, C.S.I. ja vielä jotain mitä en edes muista... argh... 4400 sentään on DVD:llä joten sitä ei tartte telkusta kyylätä ja Lostin 2. kauden aion hommata DVDllä heti kun se vain ilmestyy, eli lokakuun alussa. Lost on vain niiiiiiiiiin addiktoiva, katsoin ensimmäisen kauden DVD:llä kolmen päivän aikana, en vain pystynyt lopettamaan.

Ilmeisesti pitää hommata kovalevyllinen digiloora jos noissa sarjoissa meinasi pysyä mukana. Mutta Prison Breakia odotan eniten kyllä! Oooh.. komeita miehiä pääosissa! Varsovassa oleillessani seurasin muutaman viikon Prison Breakia enkkujen Fivelta, aivan järkyttävän addiktoiva sarja sekin.

Mitäs muita addiktioita sitä voisi olla.. hmm.. musiikin orja olen, ilman iPodiani en lähde nykyisin ulos asunnosta, järkyttävää sikäli. Shoppausaddiktio on, pienoinen työholisti olen kai myös. Täysi materialisti, "I want more!!!" Irc- ja chat-addiktion olen saanut kuriin. Kulutan järkyttävät määrät juustoa (kaikenlaisia mahdollisia juustoja(ja se näkyy)). Joku myös on huomauttanut joskus kahvin ja veden juopottelun suuresta määrästä, etenkin töissä. Ja sitten vielä kaikki muut pinttymät, joita kai fetisseiksikin voidaan kutsua... hihii...

Kotoa pitäisi taas siivota (huomaa sujuva puheenaiheen vaihto, asiasta nakkiin). Äiti tulee taas viikon päästä käymään, argh, joten lattiat pitää hinkata taas kymmeneen kertaan ja silti tulee kommenttia että "täällä on pölyistä"... no kai sitä Helsingin kantakaupungissa sitä kaupunkipölyä tunkee sisään vaikka mitä tekis, päivässä lasipyödällä on näkyvä pölykerros, ainakin kesäaikaan kun pitää ikkunoita auki...
Ei jaksa aina stressata siivoamisen kanssa kun yksikseen oleilee :-)

ah... Greyn anatomia ja House unohtuivat tv-addiktiolistasta...

Kuvassa seuranani karhuherra Paddington :-)

Olisi tehnyt mieli viettää saarivaltiossa hieman pidemmänkin aikaa... Lontoo on iso ja siellä on paljon nähtävää ja tekemistä. Rahaa tosin meni ihan liikaa... mutta shoppaukseen yleensä tällaiset viikonloppureissut yleensä tuhrautuvatkin, pitää keretä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. "Sit mä haluun käydä siellä kattoo sitä ja vaikka sielläkin vielä kun siellä oli se kiva sellainen ja tollainen". 7 homoa ei todellakaan pääse koskaan yhteisymmärrykseen siitä minne mennään milloin ja miksi. Joten hajaantuminen oli ainoa vaihtoehto kaikkien mielenterveyden kannalta.

Joka ikinen kerta kun olen ollut Englannissa olen saanut sieltä flunssan, tällä kertaa iski karsea yskä. Noh, niillä saarilla ei taatusti ole ainoataan rakennusta joka ei olisi homeessa, joten turha edes kyseenalaistaa mistä tämä köhä on tullut.

Kamala väsymys, mutta ei nukuta. :-/

Aloin miettimään elämänmenoa, ihmissuhteita, ystäviä, kavereita, vanhempia. Sain päänsäryn. Vähän taas ahdistaa, olo on levoton, tuntuu jotenkin sellaiselta, että jokin asia on nyt käsittelemättä perinpohjin ja se vaivaa. En vain tiedä mikä asia kaivatuttaa nyt... ei pitäisi ajatella asioita liikaa ilmeisesti, se tekee vain epävarman ja riittämättömän olon. Inhoan epävarmuutta.
Otan buranan ja pötkähdän vällyjen väliin.

I'm in Heaven ;-)

Piccadilly by night

Shopping darling, shopping! Tämän päivän saldo ylitti £300...

Kun väsyttää... alkuviikon salilla rehkiminen aiheutti järkyttävän fyysisen väsymyksen. Lisäksi eilen ja tänään olen istunut pelkissä konseptuaalisissa palavereissa, jossa käydään järkyttäviä Excel-filejä läpi... ZZzzZzzZZZZZzzzz

Todella aktivoivaa....

Mutta huomenna pääsee Lontooseen!!! Wooo!!!
Pitkä viikonloppu Lontoossa!!!

Kävin BodyPumpissa.
Tunnin jälkeen oloni oli rentoutunut, jopa hieman "valaistunut". Lempeä kesäsade laskeutui päälleni ja hymyilin taivaalle.

Minulla ei ollut minnekään kiire. Bussia ja ratikkaa odotellessani hymyilin ihmisille. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan kukaan ei tietenään reagoinut mitenkään.. mutta ei se minua haittaa. Oloni oli onnellinen :-)
Nautin nyt teetä, jonka nimi on La Cucu.