Yksi vähemmän laumassa

Äitini on käynyt paljon läpi aikanaan, kun isosiskoni tuli kaapista. Minulle on siis tie raivattu.

Äitini on vilpittömän kiinnostunut homoudesta ja siitä, miten yhteiskunta siihen suhtautuu ja millaisia käsityksiä minulla ja tutuillani "ilmiöstä" on. En voisi toivoa parempaa suhtautumista äidiltäni. Hän ei koe muuta ahdistusta puolestamme kuin sen, että miten pärjäämme kun yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka eivät homoihin osaa suhtautua (eikä asia äidilleni ole siis mitään "suhtautumista" sinällään, kunhan on sopiva sana :).

Tänään äitini, eilisen ajankohtaisen kakkosen jälkeen, ilmoitti minulle haluavansa erota kirkosta. Ilmoitus tuli vähän puun takaa, sillä äitee oli hieman yllättynyt taannoin, kun kuuli, että olen eronnut kirkosta pari vuotta sitten. Syyksi erohaluun hän ilmoitti kirkon edustajien (pappien) käsittämättömät lausunnot homoista (siis hänen lapsistaan); hän ei voinut ymmärtää, miten hän voisi kuulua järjestöön, joka esittää tuon kaltaisia mielipiteitä virallisina. Hänellä on uskonsa, mutta hän ei tarvitse siihen kirkkoa.

Nettiin ja eroilmoitus menemään. Kahden minuutin homma. Olen tyytyväinen äitini puolesta, vaikka agendani elämässä ei olekaan saada kirkon jäsenmäärää vähenemään.