Olen tässä pohtinut syitä syiden takana.
Minulla on joukko ongelmia - sellaisiksi niitä ratkeamattomia, vastauksia vaille jääneitä kysymyksiä ja ajatuksia kutsuttakoon. Ongelmille yhteistä on niiden "päänsisäinen" luonne; ne eivät ole, selvästi ainakaan, ulkoisten tekijöiden tuotteita (esim. raajan menetys tms.).
Olenkin alkanut pohtia, josko kyse ei olekaan siitä, että nämä ongelmat olisivat minun ongelmani. Vaan se, että minä ajattelen, lähestyn asioita ja toimin tavalla, joka tuottaa ongelmia. Ongelmana siis onkin minä itse ja tapani olla ja toimia, ei tästä syntyneet "ongelmat".
Eli ongelmana ei olekaan vialliset tuotteet, vaan se, että tuottava kone on viallinen. Ihmisen tapauksessa ei ehkä negatiivisessa mielessä viallinen, mutta toimii omalla tavallaan. Tässä tapauksessa ehkä tuottaen ajatusrakennelmia, jotka aiheuttavat tuhoa.
Onko ajatuskulussa mitään järkeä?
____________________________________________
Sinällään kiinnostavaa edellisessä on se, että se luo minulle jonkinlaisen mielenrauhan ja tavan lähestyä ongelmia. Toisaalta kyseessä saattaa olla vain tapa etäännyttää itsensä ongelmistaan suuntaamalla huomio toisaalle. Tiedä häntä, mistä kyse, kunhan tuotan itselleni vain uusia lähestymistapoja ajatuksiini ja ajatteluuni.
____________________________________________
Opiskelijana on vaikea sallia itselleen viihteellistä kirjallisuutta; aina on oppikirja odottamassa ja lukiessaan mitä tahansa muuta, tulee olo, että lintsaa töistään.
Otin tätini hyllystä kirjan, Dumasin Kamelianaisen, ja aloin lukea. Virkistävää antaa itselleen lupa olla ajattelematta kirjapinoa, joka odottaa opiskelijaansa. Miksi itseäni kuormittaisin sillä? Oli luettava mitä tahansa, saa siitä aina irti jotakin. Mielikuvitukseni kaipasikin jo lisää polttoainetta. Huomasin lukiessani, että siitä on liian kauan, kun olen lukenut kirjaa, josta pidän. Ehkä yksi syy ongelmiini, en ole antanut itselleni lupaa paeta todellisuudesta ihan luvan kanssa...
No näistä hajanaisista ajatuksista toisiin. Menen bf:n saaristomökille viikonlopuksi. Ihanaa kahdestaanoloa ja saunomista merellisessä Suomen saaristossa. Mieli lepää rakkaan kainalossa ilman mitään kaupungin humua ja kelloja...
Mitä muuta voisin kaivata elämältä?!
3 kommenttia
martin
31.7.2008 22:38
Olet hyvin pohtiva luonne ja kertomasi kuvaa hyvin omia nuoruuden tuskaisia aikoja "päänsisäisissä" maailmoissa.
Sinulla on ilmeisesti vahva tietoisuus "viallisuudesta", jota nyt kohdistat omaan minääsi. Minusta "viallisuus" on näkökulma-asia. Sen voi nähdä myös ympäristön "viallisuutena", kun se ei sovi Sinuun. Ympäristöä on tietenkin vaikea (lähes mahdoton) muuttaa.
Jos tietäisin tarkemmin, mitä tarkoitat kirjoittaessasi "viallisuudesta", niin voisin nähdä tarkemmin mahdollisuuksia. Helpottavaa v o i olla antaa lupa itselleen olla viallinen.
... on myös hienoa, että annat itsellesi luvan rentoutua. Elämä vaatii (minun kokemukseni mukaan) tasapainoa. Minun on ollut sitä vaikea löytää tieteeseen uppoutuneena ihmisenä, mutta elämä opettaa (joskus rankalla tavalla, myönnettäköön). Älä ole liian ankara itsellesi - maailmalle ei ole annettu mitään määrättyä muotoa - ja on siten täynnä mahdollisuuksia nähdä monin tavoin. Toivon suuresti, että löydät jonkinlaisen avaimen!
noksu
1.8.2008 01:24
Joo tajuun, mitä ajat takaa.
"Viallinen kone" ehkä siis purkaa niitä vielä tiedostomattomina olevia ahdistuksia ja pureskelee ne sellaisiksi "käsiteltävissä" oleviksi ongelmiksi ja ajatusrakennelmiksi, joiden kanssa painit.
Eli ne eivät olekaan ne ongelmat jotka "vaativat" tai edes tarvitsevat ratkaisua vaan ne on vain heijastumia jonkinnäköisestä syvemmästä selittämättömyydestä.
Ja sen sijaan, että kuluttaisi energiaa saaden vastauksia niihin ongelmiin, joita "viallinen kone" tuottaa kuitenkin vain koko ajan lisää, yrittäisi keskittyä hyviin asioihin itsessä ja ympärillä, eli miksi heittää hyviä hetkiä turhaan hukkaan.
Joten tarvii korjata kone. Ja se vaatii sitä aikaa ja pitkäjänteisyyttä, mutta ennen kaikkea hyvän korjaajan, koska se viallinen kone ois varmaan jo korjannut itse itsensä, jos tietäisi missä vika on...
Mutta siis, toi mitä pohdit ois varmaan just hyvä huomata niinä impulsiivisina ahdistuksen ja epätoivon hetkinä kun masennus ottaa vallan ja "tuotetut ongelmat" nousevat pintaan, jotta pystyy ottamaan askeleen taakse ja rauhoittumaan...
Tai jotain.
Tää on niin taas tätä the blind leading the blind-hommaa....
mopsi22
1.8.2008 09:26
Martinille: Viallisuus on väärä sana sinällään, enkä sitä tarkoittanut otettavaksi sellaisenaan. En välttämättä koe olevani viallinen sanan merkityksessä. Olen vain tällainen, jos tuo sana mitään kertoo, en hyvä enkä huono, mutta vain tällainen. Vika-sana tulee mieleen lähinnä, koska ei ole hyvä olo tällaisena.