Väsynyt...

Olen väsynyt.

Viikko on mennyt ilman minkäänlaista omaa rauhaa. Rakastan seuraa ja muiden kanssa olemista, mutta vain, jos tiedän saavani olla ihan omassa rauhassani sen jälkeen. Viikko missä milloinkin, ja vielä niin, että joku asuu luonani, imee minusta kyllä energiaa aivan liikaa. Huomenna pitää vielä mennä töihinkin.

Fyysisesti ja henkisesti väsynyt, tosin ihan hyvällä tavalla. Olen juonutkin joka ilta jotain - ja meinaan juoda tänäkin iltana, kun ostin Turusta pullon hyvää argentiinalaista viiniä (tai no, en ole ko. rypäleestä tehtyä ennen maistanut, joten en tiedä onko hyvää ;).

Väsymyksen lisäksi olen muutenkin vähän sekaisin R:n vierailun jäljiltä. En tiedä mitä odotin, mutta sain ehkä enemmän kuin ajattelin saavani. Toisaalta en kuitenkaan saanut.

En pidä tuntemattomasta tulevaisuudesta tai siitä, että en tiedä mitä tunnen ja miksi, enkä varsinkaan siitä, että todennäköisesti lyön pääni seinään jossain vaiheessa. Onko elämän pakko olla kantapään kautta oppimista, häh?!