Kuplassako elänyt?

Lukiessani eri kirjoittajien blogeja, en voi kuin todeta eläväni ja eläneeni aika suojattua elämää, sellaista hyvinvoivaa keskiluokkaista lähiöelämää. Vanhemmilla on aina ollut töitä, ruokaa on ollut eikä rahasta puutetta, turvallisia aikuisia ja sukulaisia ollut paljon ympärillä. Olen saanut paljon asioita, mutta minulla on ollut myös rajat.

Toki isä joi, mutta vain viikonloppuisin ja suhteellisen harmittomasti. Vanhemmat tappelivat usein ja tekivät paljon töitä (varmaankin juuri sen takia, että kotona ollessaan tappelivat usein). Äiti opiskeli muualla aina välillä ja matkusteli ympäri maailmaa. Mutta em. huolimatta muistan jo lapsena ajatelleeni, että minulla on mukavaa ja turvallista, kun monilla luokkakavereilla oli vanhempia lama-Suomessa työttöminä. Olin paljon serkkujeni ja kummieni kanssa sekä yhden hyvän ystäväni kanssa; paita ja peppu -efekti oli meillä.

Kuten täälläkin olen valittanut, olen ilmeisesti elänyt kuitenkin paljon itseeni käpertyneenä, omassa maailmassani pääni sisällä, turvassa perheen ristiriidoilta (molemmat siskotkin muuttivat nuorina pois).

Nyt jotenkin kadun, etten ole kokenut pussikaljakännejä, seksuaalisia kokeiluja, ryhmätymistä yms. teininä. Tuntuu kuin olisin jäänyt paljosta paitsi, vaikka aikuiset aivoni toteavatkin, että tuskinpa vaan olen mitään varsinaisesti menettänyt kasvamalla rauhassa aikuiseksi ja aloittamalla vähän myöhemmin. Tuntuu vain, etten ole elänyt sitä "normaalia" nuoruutta ja olen jäänyt jostain kivasta paitsi. Homomaailmassakin alan olla jo ikäihminen mihinkään villeihin kokeiluihin, enkä ole ollenkaan varma, että perskänninen 24-vuotias kasvatustieteen yo on mitenkään hyväksyttävä näky (noin teini-iän kännikokeilujen takaisinottamisen merkeissä) :D

Sitten vittuuntuu, kun yrittää kaikkea saada kerralla näin vanhempana.

Eniten kaduttaa se, ettei minulla ole yliopistoaikaa ennen olevia ystäviä lainkaan. Se on surullista, sillä ystäväpiirini on pieni, joskin sitä hiljalleen yritän tässä laajentaa.

Onhan se niinkin, että toisten elämä näyttää aina paremmalta kuin oma. Mutta silti se näyttää...

Edit: Tosin Noksu totesi tuossa taannoin tästä asiastani, että ehkä on ihan hyväkin, etten ole ihan kaikkea kurjuutta kokenut elämässäni. Ehkä niinkin...