Unet

Stellagrrrl puhui blogissaan unista. Unet ovat aina olleet mielikuvitusmaailmaan pakenevalle - minä siis - taianomainen todellisuus oman pään sisällä. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Olen tyytyväinen herätessäni kesken unen. On todettu, että unen muistaminen hereillä on mm. liitoksissa siihen, herääkö kesken unen tai ajatteleeko unta heti herättyään.

Jostain syystä sohvalla nukkuessani - liekö johtuvan puutumisesta epäsopivalla alustalla nukkumisesta - näen unta täydellisestä halvaantumisesta. En pysty liikuttamaan yhtäkään raajaani. Tiedän olevani taas "siinä" unessa, kuitenkaan pystymättä heräämään. On hauskaa tietää olevansa unessa kuitenkaan pystymättä heräämään siitä. Ensimmäisillä kerroilla ko. unta nähdessäni tunsin pakokauhua, jollaista en ole hereillä tuntenut. Se oli jotenkin vapauttavaa, joskin vasta heräämisen jälkeen.

Mielenkiintoinen dokumentti, joka kuluneen vuoden aikana on tv:sta tullut (en muista kanavaa, mutta todennäköisesti teemalta) kertoi unen merkityksestä ihmiselle. Dokumentti esitti unien olevan ihmisen turvallinen keino harjoitella tosielämän vaarallisia tilanteita, kuten uhatuksi tulemista tai pakenemista vaaralta. Unen harjoitusluonteella selitetään myös unessa ihmisen kokemien tunteiden aitous ja voimkkuus. Unessa tunnet todella olevasi esimerkiksi hengenvaarassa paetessasi jotakin. Näin ihmiselle muodostuu unien kautta toimintamalli, joka saattoi pelasta tosielämässä. Kiinnostava ja mielestäni sangen perusteltu ajatus unien tarkoituksenmukaisuudesta.

Itse - pääni sisällä paljon aikaa viettävänä - pidän unia kiehtovana ikkunana mieleni osiin, joihin en pääse hereillä. On kiintoisaa ajatella olevan mielen sopukoita, jotka ovat piilossa itse mieleltä...