Ihmisillä tietysti on valtava määrä eri rooleja elämässään. On se oma vapaa-ajan minä, ystävä, äiti, opettaja, asiakas yms.
Sata vuotta sitten rooleja lienee ollut vähemmän?
Mietin tässä juuri, että pidän toki (nykyään) itsestäni, sillee aikuisten oikeesti, mikä on mukava tunne, mutta samalla pidän myös internetpersoonistani. Niistä, jotka bloggaavat täällä ja tuolla ja toisaalta keskustelevat eri ihmisten kanssa niin mesen kuin muidenkin foorumeiden yli. Jokaisen nettitutun kanssa on tietysti oma roolinsa minullakin olemassa.
Elämmekö käsiinräjähtäneen roolien määrän aikakautta? Vai oppivatko nykynuoret vain liikkumaan sulavasti roolista toiseen? Vai onko sittenkin niin, että eri roolit ovat olemassa, mutta ovat vain siirtyneet nettiin, jolloin live-roolien määrä on itse asiassa vähentynyt?
Keitä me olemme ja missä me olemme?
Minä pidän nettipersoonista siksi, että kiroitettu suomen kieli on rikas, mutta silti rajoittaa sitä, miten toinen voi tulkita viestini. Pystyn välittämään viestejä eri tavalla kuin elävässä elämässä ja samalla tietoisemmin rakentamaan tietynlaista persoonallisuutta. Toki tämä onnistuu livenäkin, mutta aina joku huulenmutristus paljastaa toiselle jotain, mitä et tarkoittanut ilmitulevaksi.
Omaa huultani on A luonnehtinut voimakkaaksi ilmaisemaan mielipiteeni. Kyllähän se ennen tietoisuutta yleensä itsensä mutristaa merkiksi halveksunnasta...
Rooliristiriidat nyt ovat monille selvät. Opettajana suurimmat ristiriidat ja yleisimmät tulevat siitä, että törmää vapaa-ajan minänsä kanssa oppilaisiin koulun ulkopuolella. Oletko opettaja vai yksityishenkilö, onko oppilas lapsi vai oppilas. Rehtorille homma on vielä vaikeampi, sillä hän opetusvelvollisuutensa kanssa on samanaikaisesti toisten opettajien kollega ja esimies ja yleensä vielä opettajakunnasta asemaansa noussut. Ei helppoa johdettavaa, kun ei oikein tiedä, miten toisiin milloinkin suhtautuisi. No siinä vähän väikkärini palettia eikä sitä tänne pitäisi kirjoitellakaan.
Mutta oletteko roolejanne miettineet?
2 kommenttia
Rokkihomo
8.12.2009 16:20
Ollaan mietitty, me kaikki tämänkin lauseen kirjoittajat. All the world's a stage.
stellagrrrl
8.12.2009 16:28
tietysti miettinyt. blogin pitäminen on poikkeuksellisen julkista toimintaa ja sille ei varmaankaan löydy vastaavuutta interwebin ihmeaikaa vanhemmalta kaudelta: harvalla oli mahdollisuus tavoittaa teksteillään säännöllisesti satoja, jopa tuhansia ihmisiä. bloggaajapersoona muodostuu suhteessa tämän julkisuuden tiedostamiseen: toiset tulevat esiin naamallaan, toiset tuoden esiin vain hyvin rajoitetun puolen itsestään. moni kamppailee julkisen minänsä kanssa – jotkut poistavat tekstejään, jotka tuntuvat kiusallisilta jälkikäteen, toiset siirtyvät erilaisiin yhteisöihin, jne. – mutta yhtä todellisia ja epätodellisia nämä persoonat ovat yhtäkaikki.
en oikeastaan usko roolien määrän kasvuun, vaan uusien kohtaamismahdollisuuksien määrän kasvuun. me pääsemme puhumaan ihmisille, joihin emme ennen internetsiä olisi saaneet ehkä minkäänlaista kosketusta. saamme kurkistaa elämäntarinoihin, jotka aiemmin jäivät yöpöydän laatikoihin. tästä saattaa seurata useampia rooleja kuin mihin moni on tottunut, mutta tuskin mitään räjähtämistä – mitä enemmän yksilön elämä on jakautunut julkiseen ja yksityiseen minään, sitä useampi rooli tällä on yleensä ollut eikä tämä ole mitenkään uusi asia. ehkä moniroolisuus on vain yleistynyt...