12 kommenttia

mopsi22

26.5.2009 01:06

Ja nyt kommentoin omaa blogguastani hieman rauhallisemmin.

Yllä on osoitus siitä, kun siirryn tunteikkaalle puolelle keskustelussa, edes vähän. Toisinaan sitä ei vain JAKSA selittää asioita, kun selitys ei_mene_perille. Silloin jää vain jäljelle turhautuminen. Se näkyy tossa bloggauksessa.

stellagrrrl

26.5.2009 10:07

mä kommentoin tänne nyt sen verran, että eilinen sai mut pohtimaan sitä, miten kuukausia kestänyt vääntö sai alkunsa.

jos lukee toisen tekstiä ja kommentoi sinne, että "tiedätkö ollenkaan kuinka iloiselta usein kuulostat?" ei kukaan normaalilukutaitoinen kuvittele, että minä väitän kirjoittajan olevan iloinen ihminen. luettuaan kommenttini hän voi todeta, että "niin, voi olla koska minähän olen iloinen yleensä" tai vaikka vaihtoehtoisesti "onpa kummallista, kun minä nyt en pidä itseäni iloisena." oletusarvoisesti kommentin saaja tajuaa kommentin koskevan tekstin antamaa vaikutelmaa, ei siis häntä ihmisenä tai persoonana.

jos lukee toisen tekstiä ja kommentoi sinne, että "tiedätkö ollenkaan kuinka ylimieliseltä joskus kuulostat?" ei kukaan normaalilukutaitoinen kuvittele, että väitän kirjoittajan olevan ylimielinen ihminen. luettuaan kommenttini hän voi todeta, että "niin, voi olla koska minä pidän itseäni parempana kuin muita" tai vaikka vaihtoehtoisesti "onpa kummallista, kun minä en kyllä pidä itseäni ollenkaan ylimielisenä." oletusarvoisesti kommentin saaja tajuaa kommentin koskevan tekstin antamaa vaikutelmaa, ei siis häntä ihmisenä tai persoonana.

tein hyvin suuren oletusarvoisen virheen aikoinaan, kun kuvittelin, että keskustelin ihmisen kanssa, joka kykenee näkemään tuon eron. suurempi virhe seurasi siitä, kun kuvittelin, että hän kykenee ymmärtämään eron siitä huolimatta, ettei sitä lähtökohtaisesti ymmärtänyt. erehdyin pahasti.

mopsi22

26.5.2009 10:45

hmm, mjoo, toi on iha hyvä huomio. hyvä siksi, että se tosiaan on noin ja siksi, että tuota ei tule ajatelleeksi ääneen, ehkä koska se on oletusarvo. ei olisi itselle tullut mieleen, vaikka saman asian ympärilä olen tanssinut. ehkä yksi syy sille käsittämättömyydelle?

stellagrrrl

26.5.2009 11:18

retoriseen kysymykseen vastaus: olettaisin, että hyvin suuri syy sille käsittämättömyydelle.

tietenkin on myös kiinnostavaa, että tuosta erehdyksestä on seurannut, että minun sanomaani saa ilmeisesti vääristellä miten haluaa. tietenkin minun suuhuni saa laittaa mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka kertovat enemmän esittäjän omista epävarmuuden tunteista kuin mistään, mitä olen sanonut. en edelleenkään pidä akateemisia parempina ihmisinä enkä ole koskaan mitään sen kaltaista sanonut -- en vaikka olen pohtinut akateemisuuden hyötyjä ja haittoja elämässä(ni). en usko, että äly on ylivertainen ominaisuus joka tekee ihmisestä paremman kuin toisesta. en ole missään tilantessa pitänyt tunteita toisarvoisina tai olettanut loukkaamisen olevan oikeutettua.

sen sijaan minun on hyvin vaikeaa käsittää sitä, että joku ei tajua tuon aikaisemman kommentin sisältöä. siinä oman älyni rajat tulevat vastaan. uskoni ihmisten käsityskykyyn joutuu myös koetukselle -- ja jos johonkin olen uskonut, niin siihen. ihmisenä minä turhaudun, kun joku ei yksinkertaisesti tajua hyvin yksinkertaista asiaa ja lähtee rönsyilemään mihin sattuu vain siksi, että hän kuvittelee/uskoo/luulee jotain sanotun, mitä ei ole sanotu.

lievästi huvittuneena joudun myös ihmettelemään sitä, miten typerä (ei, en keksi parempaa sanaa) pitää olla, jos kuvittelee, että julkisesti kirjoitetut tekstit voi kumota sillä ikivanhalla "hei, se oli vitsi, hei" -tekniikalla. jos oli tosissaan aluksi ja jopa loukkaantui siitä, että uskoi toistenkin olevan tosissaan, on aika heikkoa alkaa väittää muutaman tunnin päästä, että oli ironinen (sanakirja, anyone?). omat tekstinsä voi toki sensuroida, mutta muualla jälki säilyy.

mopsi22

26.5.2009 11:31

nooh, mä olen kyllä tainnu mennä liputtamaan akateemisuuden puolesta, mutta ehkä paremminkin juuri siksi, että olisi keskustelussa sellaiset säännöt, jotka molemmat ovat sisäistäneet...

tuossa juuri totesinkin, ettei omia kommenttejaan saa pois toisen blogista. kieli keskellä suuta kannattaa täyttää ristisanaakin kuulakärkikynällä, sitä kun ei voi kumitella...

kun lupasin pysyä poissa toisen tontilta, odotan innolla sen vaikutusta tekstien sisältöön; annoin käytännössä luvan laittaa suuhuni mitä vain sanoja, koska lupasin olla kommentoimatta kirjoituksia.

mutta elämä on ja kaikkia ihmisiä ei ole luotu ymmärtämään toisiaan, tai itseään.

stellagrrrl

26.5.2009 13:09

mä en koe, että loogisuus tai toisen tekstin ymmärtämiseen pyrkiminen olisivat akateemisia vaatimuksia. luonnollisesti ymmärtämiseen pyrkiminen edellyttää tulkintaa ja kysymysten esittämistä, joten ne eivät voi olla akateemisten yksinoikeus tai loukkaus ei-akateemisille. en myöskään ole kokenut, että täällä käydyssä keskustelussa olisi keneltäkään vaadittu akateemisuutta tai akateemista tarkkuutta. mielestäni esille nostamani oletusarvo ei vaadi akateemisuutta tai mitään muutakaan koulutusta; se vaatii vain kykyä erottaa henkilökohtaisuus tulkinnasta. oletin sen olevan yleisinhimillinen kyky. oletin selvästi väärin.

omalla tontilla voi mesota niin paljon kuin sielu sietää. saa syyttää toisia nimittelystä, ansojen virittämisestä, salaliitoista, jengiytymisestä ja vaikka mistä. saa tehdä itsestään juuri niin marttyyrin kuin itse haluaa. saa poistaa kiusallisiksi kokemansa kirjoitukset/nsa ihan milloin vain. ehkä se helpottaa.

tiedän itse täsmälleen missä vaiheessa ylitin asiallisuuden rajan. sille oli "hyvä" syykin: sanojeni yltiöpäinen vääristely tunnekuohussa. joillekin nuo rajat näyttävät pysyvän ikuisesti pimennossa. jotenkin tuntuu siltä, että olisin sanonut tämän joskus aiemminkin: sääliä voi kerjätä valheella, mutta silloin tietää itsekin, etteivät olalle taputukset ole minkään arvoisia. tietysti tämä edellyttää, että ymmärtää valehtelevansa. siihenkään eivät kaikki näköjään kykene.

elämä on.

mopsi22

26.5.2009 13:21

juu, totta, toi akateemisuus on tullut keskusteluun mukaan juurikin sen takia, että on täytynyt lähteä yleisinhimillisiä kykyjä setvimään ylipäätään, tullut siis mukaan niinku jonkinlaisena määreenä sille, millaista keskustelu voisi olla, jotta se toimii.

lovin' your own voice is the ultime block for conversation

ja kyllä, täysin irrationaalinenkin mesoaminen takes off the edge omasta paskasta olosta, joten suosittelen kyllä sitä kaikille. se on vain niin kovin jotenkin, sanoisinko (no inhimillistä) ala-arvoista, jotenkin sellaista jonka yli pitäisi päästä. mutta olkoon, ne itkuraivarit ovat niitä, joita en osaa. mun taakkanani on rauhallisuus ja asioiden selvittämishalu. erään tyypin kanssa äärimmäisen toimimaton combo.

onneksi maailmassa on ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin me. näin opimme jotain itsestämmekin, ainakin osa, ne jotka oikeasti ehkä ovat nöyriä itseään kohtaan...ja muitakin...ehkä?

suoraa sanottuna, en ole päässyt yli vieläkään ajatuksesta "olen parempi kuin muut koska olen nöyrä". toi on jotenki niin maan herkullinen kontekstissaan. en tiedä, olisinko itse edes ilkeimmilläni pienessä viinissä muusan inspiroimana keksinyt mitään noin nasevaa ja itseään kaatavaa lausetta? nojoo, nyt oon vaan ilkee, myönnän (and I'm kind of likin' it...).

ehkä kuitenkin jätämme tämän aiheen, jotta emme muutu ilkeiksi paskoiksi :)

stellagrrrl

26.5.2009 13:58

käväisin tuolla "toisella tontilla" kurkkaamassa ja tosiaan, irrationaalinen mesoaminen saa täältäkin kannatuksensa jos ei paha olo muuten väisty. erilaisuus on rikkautta ja silleen.

muhun teki kyllä vaikutuksen erityisesti nöyryysaiheesta jatkaminen toisaalla, koska päästiin siihen, että aitoa nöyryyden tunnetta pitää etsiä. no, no shit sherlock, ihmekö tuo. taitaa olla pitkä etsintäreissu edessä... jotenkin ei yllätä sekään, että ymmärrys ei riittänyt käsittämään sitä, miten a4:n pituiset sekavat vuodatukset toisen blogissa ikivanhasta traumasta (joka ei liity aiheeseen mitenkään) ovat mesoamista.

elämä on ja jätämme aiheen. mesoaminen jatkuu varmasti muualla.

kesäpoika

26.5.2009 14:32

"olen parempi kuin muut koska olen nöyrä".

Mopsi. Mä selitin kaksi kertaa, miksi juuri tuo lause kokosi koko pointtini. Sen oli tarkoitus olla mahdoton. Sen oli tarkoitus osoittaa, etteivät mun keinoni ole parempia. Sen oli tarkoitus osoittaa, että mä puhun toisista keinoista, vaikken tiedä, ovatka ne sen parempia kuitenkaan.

Tietenkin mä ymmärrän, ettei oikea nöyryys saa ihmistä tuntemaan itseään paremmaksi. Niin monta kertaa oon ajatellut suhtautuvani nöyrästi, entanut muiden puhua pahaa ja välttänyt sanomasta pahaa heistä. Sitten oon itsetyytyväisenä ilahtunut, kuinka nöyrästi osasinkaan olla. Nöyrästi? Eh..

Paradoksi.

Jos te, kenties molemmat olette tulkineet kaikki vastaavat käyttämäni lauseet vastaavasti väärin, taidatte pitää minua todella tyhmänä. :-0 Mun tarkoitukseni oli pitää lukijaa älykkäänä, antaa hänen huomata paradoksi ja ymmärtää lauseen todellinen tarkoitus.

Ehkä sen ymmärtämistä olisi helpottanut se, että lukijakaan ei lähtökohtaisesti pidä kirjoittajaa tyhmänä.

Minä pidän sanaleikeistä.

kesäpoika

26.5.2009 14:55

Tämän jälkeen annan sun olla: en minä toivo, ettet kerro omaa kantaa si, enkä toivo, että on pakko ottaa puoli. Musta olisi paljon kivempi, jos selvittäisit asiat minun kanssani, eikä että kieltäydyt kommentoimasta jos ymmärrän sinut väärin. Mitä se edistää? Ainakin syitä katkeroitua.

Saat sinä pitää oman puolesi omien mielipiteidesi valtakuntana. En enää klikkaa blogiasi auki, niin ei tule pakottavaa tarvettaa tulla ymmärretyksi.

Jos olisin tiennyt, kuinka paljon huonompana minua pidät, olisin tehnyt saman jo kauan sitten. ..minä kun olen pitänyt sinusta.

stellagrrrl

26.5.2009 16:06

tässä ei voi kai enää muuta todeta kuin että jos luetun ymmärtäminen ei riitä edes siihen, että tajuaisi pyynnön olla kommentoimatta, niin eipä ole ihme, ettei monikaan asia aukea.

"mesoaminen jatkuu varmasti muualla." MOT. oikeastaan minua kiinnostaa valtavasti miten solmuun kirjoitustyylimielikuvasta lähtenyt keskustelu vielä voidaankaan vääntää... tämä on aikamoista teatteria.

odotan aikaa, jolloin toistamalla tarpeeksi monta kertaa itselleen, että on nöyrä, empaattien, kohtelias ja huomioonottava, ne muuttuvat tosiksi. jotkut näyttävät siihenkin uskovan.

mopsi22

26.5.2009 16:57

voi ny hyvää päivää...mä kun oikein jouduin venyttämään ja olemaan tarpeeksi ilkeä sanoakseni toiselle, että pysy poissa (ja toisin kuin luulet, se vaatii paljon, päässäni ei niitä sarvia kasva).

mutta ei

pakko saada jonkinlainen viimeinen sana, jokin sellainen että uliuli oon urhi ootte pahoja oon vaan koko ajan ollu uhri iikkkääk ilkeet paskat jne. oli ihan pakko vai? mielestäni varsin asiallisesti pyysin, että pysyttäis omissamme.

nyt sanon sen sitten suoraan:

painu vittuun täältä. multa meni juuri hermot, ihan aikuisten oikeesti. kuulut niihin harvoihin ihmisiin, jotka sen ovat onnistuneet tekemään, enkä ole edes koskaan sua tavannut.