Lienenkö akateemisuuden vanki vaiko vain yritän kääntää aatteeni muualle, mutta olen alkanut pohtia, mihin osiin voidaan hajottaa vittuunnus, turhaantuminen, itseinho yms. tunteet?
Voisiko niitä osittamalla yrittää ratkaista yhden osan ongelma kerrallaan? Mahdotonta? Liittynee hajanaiseen ajatukseeni ja keskustelunaloitukseen järjestä ja tunteista. Epätoivoista, kenties.
Masennus on ehkä noiden yhdistelmä sitten, vai?
Miksi ihmeessä edes pohdin näitä?
1 kommentti
kesäpoika
16.7.2008 22:02
Ei analyyttisyys vaadi akateemisuutta. Ihan näin yo-taustallakin voi yllättää itsensä pohtimasta tunteiden anatomiaa. Ei pohtiminen turhaa ole. Jos tuntee saavansa otteen kaaoksesta edes teoriassa, niin sekin on paljon parempi kuin ei otetta ollenkaan.
Mä ainakin oon tullut siihen johtopäätökseen, että tarkkaan analysoitu helvetti on parempi kuin epävarmuus.