Miksiköhän ihminen kadehtii toisia? Mikä on tarkoitus, kun haluaa jotakin toisen omaa, oli se sitten fyysistä tai henkistä. Itse kadehdin toisten ihmisten menneisyyttä.
Outoa, järjetöntä ja selittämätöntä, mutta ah, niin todellista. Kateus monine eri tunteineen on perseestä!
_______________________________________________
Täytän lokakuussa 25 vuotta. Ikäkriisi on tulossa, vaikka kyllä ymmärrän, on minua vanhempiakin jne. Tajuaa vain, että aika kuluu, eikä todellakaan ole tulossa takaisin. Joitakin asioita olisin voinut tehdä vain nuorena. En ole tehnyt ja nyt kadun.
Poikaystävä lohduttelee, 21-vuotias kun on ja sillä nuoruuden varmuudella, että mikäs tässä nyt, kun olet kuitenkin alkanut ottaa elämästä irti nyttemmin. Jotkut kuulemma eivät herää koskaan. Niin kai, se vain ei VITTU LOHDUTA PÄTKÄÄKÄÄN. Mennyt on mennyttä, mutta ei kuitenkaan.
Vituttaa vaan, osapuilleen kaikki.
_______________________________________________
Sekoilin eilen. Univelka viikonlopulta ja pullo kuohuviiniä. Bf ilmestyi meseen ilalla ja tilitin, tai paremminkin purin, paskaa oloani vähän ehkä liiankin rankasti.
Murehdin hieman tilassani sitä, että tarpeeksi vittuuntuneena saatan purkaa sitä viattomiin sivullisiin. Varsinkin, kun väsyneenä en jaksa pysyä rauhallisena itsenäni, vaan impulsiivinen ja pikainen luonteeni pääsee esiin.
_______________________________________________
Ihmiset, läheiset siis, eivät oikein ymmärrä sitäkään, että heidän murehtimisensa (mikä on tietysti "mukavaa", kun joku välittää) on minulle rasittavaa. Jos toinen murehtii minusta, niin silloin minun kuormaani tulee lisää se, että murehdin siitä, että joku murehtii minusta.
Onko se minun ongelmani kuitenkaan, toisten murheet vaikkakin minusta johtuvat...?
1 kommentti
kesäpoika
5.8.2008 22:17
Tiedät, mitä mieltä minä olen. Irrota syyllisyydestä. Piste.