Good old doggie

Koiranikin alkaa olla tooodella vanha. Mieli on pirteä ja leikki maistuisi, mutta kroppa ei pysy perässä ollenkaan ja kuulokin on mennyt. Sydämen vajaatoimintaan löytyy lääkitystä.

Syyskuussa tulee 15 vuotta täyteen, jos sinne asti elää. Olen elänyt erossa koirasta jo sen verran, että sen poismeno ei sinällään kirpaise ajatuksena. Koirani on elänyt hyvän ja pitkän elämän ja on tyytyväinen. Elämäänsä tyytyväinen koira on ihanan rakastettava. Se hymyilee, selvästi hymyilee, jos tarpeeksi läheltä katsoo :)

Sekin hetki tietysti tulee, kun isäni soittaa, että koira nyt kuoli. Se on erään erittäin onnellisen ja muistorikkaan ajan päätös sekin. En kadu koiran ottamista, eikä varmaan kadu isänikään, joka päätöstä vastusti, mutta on kuitenkin suomalaisen machomihisyyden kuvaan kuulumatonta hellyydenosoitusten näyttämiskieltoa voinut koiran kautta kiertää :)

<3