Tulen perheestä, jossa kaikilla, minulla ja toisella siskolla erityisesti, on pakonomainen tarve koko ajan nyplätä, naputella, taputella, heilutella jotain. Ruokapöydässä hienosokerilla leikkimista, kirjankannen naputtelua lukiessa, varpaiden tai jalkojen heiluttelua sohvalla, rummuttelua jnejnejne.
Kinesteettistä porukkaa.
Itse monesti totean, etten täysin paikallani pysty olemaankaan, vaan jotain täytyy vähän tehdä. Moni on ihmetellyt, että eikö häiritse naputella kirjan kantta eri rytmeillä. Minä en välttämättä ole edes huomannu niin tekeväni. Ehkä isälläni tämä näkyy vielä niinkin, ettei mies pysty kirjaimellisesti istumaan paikallaan pitkään, vaan koko ajan on tarve tehdä jotain.
2 kommenttia
Mason87
9.6.2009 18:22
Sormien naputtelu sillee vaiks pöydän kanteen on todella ärsyttävää kuunneltavaa. Inhoon sitä ku yrittäs ite keskittyy johonki ja joku pitää turhaa meteliä.
stellagrrrl
10.6.2009 17:55
mulla oli aikoinaan samanlaisia taipumuksia, nyt olen taipuvainen täydelliseen löysäilyyn. tosin hermostuessani rajaan leivänmurusia ja sokeria symmetrisiin kuvioihin tai nypin roskia vaatteista. tietenkään ei sovi unohtaa itseen kohdistuvaa repimistä, joka astuu kuvioihin heti, kun stressi iskee. rapsu.