aikakäsitys

stellagrrrl

31.5.2009 23:01

kommentti tähän yhteen kohtaan:

joustamaton aikataulufriikki? joo, ehkä.

siis omanlaisestani näkökulmasta, jossa tyypillisesti vastaan "sunnuntaina vois kattoo..." (tarkoittaen siis: "mietitään sunnuntaita" eikä "sunnuntaina voitaisiin katsoa jotain") se todellakaan ei tarkoita, että mitään on sovittu. se tarkoittaa, että pohdiskelen mahdollisuutta. jos joku kuvittelee, että asia on sovittu, olen ihan yhtä vittuuntunut kuin sinä siitä, että mielestäsi sopimus on rikottu.

sisareni kanssa olen jatkuvasti tilanteessa, jossa erilaiset tapamme käsitellä aikatauluja törmäävät. sisarelleni suunnitelmat ja niissä pysyminen ovat tärkeitä. hän haluaa tietää ennakkoon mitä tehdään ja milloin. aikataulujen epämääräisyys saa hänet ahdistumaan.

minä taas voin suunnitella ja suunnittelenkin, mutta yleensä tekemäni suunnitelmat ovat joustavia. jos sovin ja lupaan jotain, pidän sen tietysti enkä tule tahallani myöhässä sovittuun tapaamiseen tai tee ohareita. mutta minua ei haittaa se, etten ole sopinut aikataulua päivälleni, vaikka jotain tärkeääkin tapahtuisi. usein myös kieltäydyn sopimasta.

siskoni kanssa olemme molemmat helisemässä, kun hän saa minut rasittumaan siitä, että hän vaatii aikataulua ja tietoa siitä. kun sanon jotain mielestäni ehdollista, hän kuulee sen tarkkana sopimuksena. hänen kanssaan olen oppinut korostamaan asioiden ehdollisuutta. siskoni taas tekee tilanteissa, jolloin hän haluaa ehdottoman kehikon ajalleen, suunnitelmat jonkun muun kanssa.

me tulemme muuten loistavasti toimeen...

mopsi22

31.5.2009 23:16

Hmm, ymmärrän ihmisten erilaisuuden ja yritän oppia elämään sen kanssa. Toisinaan en vain voi välttyä ajatukselta tietystä itsekkyydestä olla sopimatta tarkemmin, kuin mututuntumalla. Itsekkyydestä siinä mielessä, että haluaa pitää omissa käsissään mahdollisuuden tehdäkin jotakin muuta.

Jos olisin itse sellainen, että sanoisin "katsotaan, ehkä" kaikille tutuilleni, niin käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että petän jatkuvasti jotakuta, eikö? Luon itsestäni epämääräisen ja epäluotettavan kuvan? Tämä tietysti voi olla aikataulufriikin näkökanta...

stellagrrrl

31.5.2009 23:57

se on varmasti jonkinlaista itsekkyyttä. nimenomaan jos sen sanomisen pohjalla on ajatus, ettei halua sopia, koska jotain "parempaa" voi tulla eteen. uskoisin, että se usein tulkitaan juuri noin.

ajatusta pettämisestä en ihan hiffaa: jos et sitoudu suunnitelmiin kenenkään kanssa, et voi pettää sitoumusta. jatkuvasti kieltäytymällä sopimisesta saattaa tosin luoda juuri mainitsemasi kaltaisen kuvan; tietty epämääräisyys seuraa siitä, jos ei koskaan suostu tekemään suunnitelmia. epäluotettavuus mielestäni edellyttää sopimuksen rikkomista.

omalta kohdaltani syynä olla tekemättä tarkkoja suunnitemia ei ole kuitenkaan koskaan se, että haluaisin katsoa mikäli jotain parempaa ilmenisi. jos olen sopinut jotain ja jotain kiinnostavaa ilmenee, yritän järjestää niin, että aikaisempi suunnitelma yhdistetään siihen ja jos se ei onnistu, niin too bad ja so sad ja aikaisemmalla mennään. en yleensä sure mahdollisuuksia, jotka menevät ohi, joten siitä ei ole kyse.

tietysti tässä kai kannattaa sanoa, että teen toki suunnitelmia usein ja useiden ihmisten kanssa ja teen niitä mielelläni. yleisin syy olla tekemättä niitä on se, että tarvitsen omaa aikaa yllättävinäkin hetkinä eli stressaan sosiaalisuudesta välillä. väsyn hyvin konkreettisesti. yleensä niissä tapauksissa en halua rasittaa ketään seurallani ja aikataulujen jättäminen "ilmaan" antaa tilaa olla rauhassa. siinä mielessä siis varmasti itsekkyyttä.

sitten toisaalta ovat ne tilanteet, joissa jotain hauskaa tulee yllättäen. tässä siskoni ja minun eroni näkyvät selvimmin: pidän avoimista suunnitelmista, hän ei. vappuaattona minulle riitti suunnitelmaksi se, että seuraan ovat kaikki tervetulleita ja sitten mennään minne mennään. eli meille skumpalle ja katsotaan mitä ilta tuo. jos joku liittyy seuraan kesken matkan, se onnistuu pirauttamalla ja tulemalla sinne, missä jengi on... ehkä tämä tuntuu epämääräiseltä?

mopsi22

1.6.2009 00:20

No pettämisajatus oli vähän niinku kuolleena syntynyt :D. Tarkotin lähinnä sitä, että jos on epämääräinen piirissä, jossa kaikki tuntevat sinut, saa nopeasti, no, epämääräisen ihmisen maineen. Ei nyt petä ketään sinällään.

Onneksi olen oppinut paljon tuosta, että ei tarvitse olla kirjoitettua suunnitelmaa illasta. Minulle riittää nykyään se, että on tarkoitus tavata ja tehdä jotankin yhdessä. Se rassaa, jos puhutaan, että vois kattoo jos tavattas, koska se on epämääräistä enkä osaa silloin sopia toisten ihmisten kanssa, että ehkä voisi silloin tavata, koska pahimmassa tapauksessa joudun perumaan toisen tapaamisen.

Avoimet suunnitelmat ovat jees, mutta minulta ne vaativat tiedostettua tsemppaamista, muistuttamista, että älä ny hermostu ku mee vaan ja nauti. Ei se aina onnistu kuitenkaan...useammin nykyään kyllä :)

stellagrrrl

1.6.2009 11:55

puhe "vois kattoo jos tavattais" on mun puolelta käypä vain silloin, kun tiedän, että molemmilla osapuolilla on tahoillaan mahdollisuus muuhunkin. siis vältän toisen jättämistä oman onnensa nojaan odottelemaan, josko "soisin" sittenkin tavata... en siis odota toisen olevan käytettävissäni, jos en itse sitoudu.

siksi en ihan ymmärrä miksi sellainen estäisi sopimasta muuta. toisten kanssa tehdyt suunnitelmat ovat automaattisesti silloin minun tapaamistani ensisijaisempia. onko siis niin, etten osaa huomioida sitä, että joku haluaisi tavata nimenomaan minua ja kokee epämääräisyyteni esteenä muille suunnitelmille siksi, että toivoo minun vielä sopivan tapaamisen?

sori, että pohdiskelen tätä täällä näinkin pitkällisesti, mutta asia on ollut paljon pinnalla siskoni ja käymiemme keskusteluiden takia...