Elän ajassa omassa,
elämäni osat ajoissa omissaan,
hän omassa ajassaan,
erillään minusta.
Toisen hetki on toisen iäisyys,
kaikki tapahtuu ajassa,
toisella toisessa,
itsellä omassa.
Kaukana toisistamme,
ajoissamme erillämme,
eivät ole samat toiveemme,
jääköön haaveet ja lopettakaamme,
vaikka ovat voimakkaat tunteemme,
eläisimme toisillemme,
jos voisimme.
Jonkin toivoo kestävän loputtomiin,
toisen loppuvan pian,
joku kestää hetkisen, liian lyhyen,
toinen hetki taas venyy ja venyy yli siedettävyyden,
yhtä kaikki on aikamme rajallinen.
Siis miksi sen käyttäisin murehtien?
Vaikka en kykene lain olemaan iloinen...
