Minä ja Mannerheim

Terveisiä Savosta!

Tein kolmen päivän työmatkan Savoon tapaamaan yhteistyökumppaneitamme. Olin varannut majoituksen Runnin kylpylästä. Siellä on aikaisemmin viihtynyt muiden muassa myös Mannerheim. Asuin kartanohotellin puolella, huoneet olivat siistit, ympäristö viehättävä, kevät vasta tulollaan.

Yhtenä iltana tarjosin kumppaneillemme päivällisen kylpylän à la carte - ravintolassa. Hinnat olivat korkeat, ruokalista hyvin kirjoitettu, ruoka täydellisen epäonnistunutta.

Lämmintä alkuruokaa odottaneet ihmettelivät hieman sen viileyttä, mutta arvelimme sen olevan keittiömestarin suunnittelun tulos: mielestämme ei onnistunut tulos mutta makuasiat ovat nyt sellaisia.

Pääruokien saavuttua pöytäämme huomasimme keittiömestarin linjan jatkuvan. Osa meistä palautti annoksensa keittiöön. Ymmärtänette, ettei kukaan meistä tilannut jälkiruokaa. Varsinkin kun lisään vielä, että viinissä oli vahva korkinmaku (ok, minun vikani, koska pyysin kaatamaan suoraan ilman maistamista, kun se minusta on tähän saakka ollut tyhjänpäiväistä pelleilyä).

Onneksi matkatavaroistani löytyi naposteltavaa ja viiniä, joten vetäydyimme huoneeseeni improvisoidulle iltapalalle ja vieraani poistuivat tyytyväisinä seuraavan vuorokauden puolella.

Älkää siis menkö syömään Runnin kylpylään!

Saatoin siis omakohtaisesti ymmärtää, mitä Savon maakuntalaulun kirjoittajalla pyöri mielessään hänen kirjoittaessaan sanat:

"Tää kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt".

(Jos ei halua tyytyä onneensa Savonmaallakaan, suosittelen kokeilemaan Ravintola Musta Lammasta Kuopiossa.)