Erääseen minulle hyvin tuttuun perheeseen syntyi elokuussa poika. Perheen esikoinen on tytär, jota on pyritty kasvattamaan sukupuolineutraalisti. Isä on kehunut tytärtään reippaaksi, tomeraksi, rohkeaksi, älykkääksi ja niin edespäin mutta myös kauniiksi mutta ei koskaan kiltiksi. Häntä on kannustettu tyttöjen puuhiin ja poikien puuhiin.
Nyt tällä isällä on ongelma. Kun hän kehuu poikaansa reippaaksi, tomeraksi, rohkeaksi, älykkääksi tai kauniiksi, hänestä tuntuu, että vahvistaa pojan poika identiteettiä ja siten sortaa naisia. Isästä tuntuu, ettei siinä ole mitään järkeä. Ylikorostettua poliittisa korrektiutta, joka kääntyy absurdiksi.
Ei ole helppoa olla valkoinen eurooppalainen mieskään.
2 kommenttia
pva1
9.11.2011 11:10
PC mennyt todellakin kohti absurdia... ja miksihän saa sanoa kauniiksi mutta kiltiksi ei? Harmi, jos kiltteys on nykyvanhemman mielestä vamma :(
Puhumattakaan siitä, ettei kummallekaan sukupuolelle sallita enää vaikkapa ujoutta.
martin
9.11.2011 21:26
Kasvatus on aina vaikeaa, mutta poliittisen korrektiuden mukaantuonti on jo liikaa.