Mun rakas äitini usein sanoo että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Onneks oon koko ikäni ollu niin kiinnostunu ruuanlaitosta että mä aikamoisia herkkuja kyllä omalle kullalleni osaisin loihtia ;) Eilen entisen koulukaverini yllätin provencelaisella kesäkurpitsapaistoksella :))) Jälkiruuaks olin tehny mun spesiaalia omaa flania eli paahtovanukasta ja päälle vielä semmosta aikamoisen ihanaa makeeta jälkiruokaviiniä :)))
Hänellä jotenkin oli taas niitä vakavampia päiviä ja tuntui ettei vielä oikein ollutkaan sinuiks päässy itsensä ja mun kanssa... Kehuihan hän mun ruokia ihan maasta taivaaseen ja söikin hyvällä ruokahalulla mut hän heti kauheesti vakavoitui kun miettimään rupes sitä miten meidän ystävyys tästä jatkossa voi kehittyä ja ettei hän muka tietäis mitä elämältä tässä vaiheessa haluis kun hänen toipuminenki on vielä kesken....
Sen verran vakavan olone hän on ettei alkoholiakaan juuri käytä mutta mä kauan suostuttelin että hän mun viime viikkojen viinilöytöä edes vähän maistais ja kun hän siihen tykästyi niin aika reippaasti sitä pulloa sit lopulta tyhjensikin ;))) Pikku hiprakassa vuodattelemaan alkoi sitä miten kalliiksi hänen terapiansa tulee kun ei hän sitä vielä ole valmis lopettamaan ja että hän ei ihan varma voi olla siitäkään ettenkö mä taas katoais yks päivä mitään sanomatta niinku ennen on tapahtunu...
Jotkut väittää että viini semmonen totuuden juoma olis että kun on vähän sitä maistanu niin sieltä ryhtyy ne oikeet tunteet ja fiilikset esille tulemaan....ja selkeesti selville sainkin että hän ei vielä oikein muhun luottamaan pysty :// Kuitenkin hänen kätensä otin omiin käsiini ja sanoin etten mä hänelle mitään pahaa halua ja että mä itsekin oon kokenu ihan yhtä vaikeita aikoja kuin hän mutta en oo niiden alle kaatunu vaan oon rohkeesti noussu aina ylös uudelleen ;)) Jotkut vaan on heikompia mutta ei se heistä välttämättä huonompia tee...
Mä vaan oikeesti uskon että vastakohdat tässäkin täydentäis toisiaan niin että heikot ja hauraat rinnalleen tarttis määrätietosia ja vahvempia ihmisiä jolloin ne heikommat pääsis kuitenki näkemään että elämä kantaa jos sille antaa mahdollisuuden. Pakoon juoksemalla ja pelkäämällä kukaan meistä ei sitä omaa onneansa kai löydä...
