Half Machine Lip Moves

Mieltä kutkuttava ajatus on että millainen Sunset Blvd -elokuvasta olisi tullut jos Gloria Swansonin sijasta olisivat tekijät menneet siihen yhteen alkuperäissuunnitelmaan ja ottaneet pääosaan Mae Westin.
Mae West kun ei missään nimessä ole mitenkään kauhean helppo näyttelijä ohjattavaksi, lähtökohtaisesti kirjoittaa itse oman dialoginsa ja muutenkin tekee mitä tahtoo, joten eiköhän Billy Wilder olisi hyvin nopeasti laittanut projektin telakalle. Ehkä siis hyvä että näin ei käynyt...

Katselin taas pari viehättävää vanhaa Maen leffaa. Ei, minkäänlaista dramaattista monipuolisuutta ei ole odotettavissa, suurin ero esittämiensä hahmojen välillä on että niillä on eri nimet ja majailevat eri puolella Amerikkaa. Mae West esittää häpeämättömästi Mae Westiä.
Toimintakin rajoittuu verbaliikan tasolle (väitteiden mukaan West ei pystynyt liikkumaan kauhean nopeasti raskaissa ja tiukoissa puvuissa, mistä seuraa että näissä elokuvissa Ei Juosta).

She Done Him Wrong oli aikoinaan jopa ehdokkaana parhaan elokuvan Oscarin saajaksi, syistä jotka nykykatsojalle jäävät täysin käsittämättömiksi (samoin se, että elokuva oli kassamenestys ja pelasti Paramount-yhtiön konkurssilta). Elokuva on hillittömän hauska sellaisella surrealistinen camp -tasolla jossa oikein missään ei ole mitään järkeä mutta tavattoman viihdyttävä se on.
Myöhemmissä elokuvissa (I'm No Angel, Belle of the Nineties, Klondike Annie) tiukentuva sensuuri alkoi rajoittaa dialogia, niinpä dialogi jää She Done Him Wrongin varjoon ja tätä pitää sitten paikata jopa jonkinlaisilla juonentapaisilla. Hienoja hetkiä kyllä löytyy, mm. Belle of the Ninetiesin musiikkinumerot, erityisesti Troubled Waters...
Epäselväksi ei kuitenkaan jää että nämä ovat MAE WEST -elokuvia joiden ainoa funktio on esitellä ilmiötä nimeltä Mae West.

40-luvulla sensuuri jatkaa tiukkenemista, tuloksena WC Fieldsin kanssa yhteistyössä tehty My Little Chickadee joka on ihan hauska ja varsin epäonnistunut The Heat's On. Molemmissa ongelmana on että Westin dialogi on rajoitettua ja hän ei enää ole elokuviensa ehdoton kiintopiste (The Heat's Onissa käytännössä jo sivuhenkilö). Tästä seurasi sitten siirtyminen takaisin teatteriin n. 30 vuodeksi...

Onneksi sensuuri alkoi taas löystyä, ja Mae West teki kunniakkaan paluun loisteliaassa trash-klassikossa Myra Breckinridge. Tälläkin kertaa vain sivuosassa mutta onneksi ympäröivä elokuva on sisällöltään sitä samaa käsittämätöntä tasoa mitä West-elokuvilta sopii odottaakin. Mae West teki vielä yhden elokuvan mutta tämän jälkeen lopetti ja muutaman vuoden päästä kuoli.

Mae Westin koko tuotanto on 12 elokuvaa. Olen nähnyt näistä seitsemän, joka on, myönnettäköön, enemmän kuin tarpeeksi. Tosin houkuttaisi vielä nähdä se viimeinen Sextette, jossa 85-vuotias Mae West esittelee seksuaalista vetovoimaansa johon lankeaa mm. nuori Timothy Dalton...miksei nykyaikana ole enää tällaisia tähtiä?

Pohdiskelin tuossa kuinka monen ihmisen voisi sanoa oikeasti tuntevan minut. Tietävän tarpeeksi hyvin millainen minä olen, mitä minä ajattelen, mitä olenkaan tehnyt aiemmin...
Päädyin jonnekin sinne 5-10 ihmisen joukkoon. Joista yksikään ei ole minulle sukua.
Arvelen sen ihmisjoukon jotka itse tunnen hyvin olevan hivenen suurempi...ainakin muutama perheenjäsen pitäisi liittää tuohon ryhmään.

En avaudu helposti, ja tutustuminen vaatii pitkän ajan...alle vuodessa saa pintaraapaisun.

Lumen blogista (http://lumivalkea.vuodatus.net/) bongasin tällaisen...ideana on mennä wikipedian sivuille ja vastata kysymyksiin satunnaisella artikkelilla.

01. Mitä pelkäät? Rautatievirasto on liikenne- ja viestintäministeriön alainen virasto, jonka tehtävänä on valvoa ja kehittää rautatieturvallisuutta ja rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta. Lisäksi Rautatievirasto valvoo turvallisuuden noudattamista rautatiejärjestelmissä. (No siis oikeasti, näiden käsissä on tuhansien ihmisten henki koko ajan)

02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Erytropoietiini (EPO) on ihmisen oma hormoni, jota muodostuu munuaisissa ja joka edistää punasolutuotantoa. Sitä käytetään hoitona anemiaan. Erytropoietiinia käytetään myös doping-aineena urheilussa. (ei tule anemia vaikka ruokavalio kärsisikin)

03. Mitä haluaisit häälahjaksi? Paddingtonin rautatieaseman ("We are registered at British Rail.")

04. Mitä palvot? Kool & The Gangia (Cee-lee-bra-tion!)

05. Salainen fetissisi? Vladimir Mihailovitš Komarov oli neuvostoliittolainen kosmonautti. ("...Asimovin oppien mukaan...")

06. Mistä näet unta ensi yönä? Saddam Husseinista (hämmästyttävästi jopa mahdollista)

07. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa? MY STORY on Ayumi Hamasakin seitsemäs studioalbumi, julkaistu 15. joulukuuta, 2004. (levynostelu ei ole yllättävää, tätä ei ole tullut vastaan).

08. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan? El Grecosta (no joo, pidän tauluistaan ja tuon ajan taiteesta yleensäkin)

09. Mitä keräilet? Suomalaisuuden päivää vietetään Suomessa 12. toukokuuta. (Hankin näitä yhden joka vuosi)

10. Mihin paras muistosi liittyy? 1490-lukuun (ah, Espanjan hovi)

11. Turhin tietämäsi asia? Suiku (karjalaksi Šuiku, ven. Šujeretskoje) on kylähallintoalue ja sen keskuskylä sekä entinen kunta Vienan Karjalan itäosassa Sorokan piirissä Karjalan tasavallassa Venäjällä. (repikääpä siitä)

12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten? Dvirkivštšyna (on kylä Ukrainassa, Jahotynski raionissa, Kiovan alueella, vajaan sadan kilometrin päässä Kiovasta itään. (ja sieltä on syntyisin jalkapalloilija Andri Ševtšenko!)

13. Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi? Abelin (siis sen Raamatun Abelin...jokapäiväistä kauraa)

14. Mikä saa sinut aina nauramaan? Thutmosis III, egyptiläinen faarao (sillä on hassu nimi ja vaikka se oli faarao niin sen äitipuoli Hatsepsut oikeasti hallisti valtakuntaa)

15. Entä itkemään? Dialogi (minulla saattaa olla hienoisia ongelmia sosiaalisissa tilanteissa)

16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi? Katherine Plunket (22. marraskuuta 1820 – 14. lokakuuta 1932) oli vanhin tunnettu ihminen Irlannin historiassa. (ehkä on parempi etten kerro enempää...)

17. Mitä sinulla on taskuissasi? Petsamon luostari (toiminnan voidaan katsoa päättyneen munkki Akakin kuolemaan, ja kun se nyt oli siinä niin otin mukaan)

18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi? Coffee Shop (ja jos olisin hollantilainen minulta saisi myös humehia)

19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi? CARICOM.
Caribbean Community and Common Market (suom. Karibian yhteisö ja yhteismarkkina-alue), CARICOM, perustettiin Chaguaramasin sopimuksella joka astui voimaan 1.8.1973. (siltä se ehkä kuulosti, selvästi olin talouspolitiikan ihmelapsi)

20. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan? Force Majeuren (minun jälkeeni ei vedenpaisumusta, otan sen mukaan)

21. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa? Nukketeatteri Hupilainen. (ja 50-paikkainen näyttämö, ei mikään turha yöpöytä)

22. Mitä rakastat eniten maailmassa? Annoona (Annona cherimola), josta käytetään myös nimiä kirimoija, cherimoya ja kermaomena on ruskehtava ja suomuinen. Malto on kuitumaista. Annoona kasvaa pensaassa. (ruskehtava ja suomuinen hedelmä, olisitpa jo minun)

24. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta? Ihmisen (jos oikein tarkasti katsoo niin tuolla autossa taitaa istua joku)

25. Mikä sinä todella olet? Kolmas nainen (lienenkö sitten suomalainen rock-yhtye vai onko minulla vipinää jonkun kaksin verroin varatun henkilön kanssa, jää pohdittavaksi)

...raatimme kysyy, onko syytä huolestua siinä vaiheessa kun todellisuus alkaa muistuttaa pornofilmin juonta? Tai edes todellisuus niin kuin USAn armeija sen näkee?

http://cbs3.com/topstories/topstories_story_162114001.html

Spleneticilta löytyi tällainen testi, eli tarkalleen ottaen millä tavalla olen sekaisin:

Disorder | Rating
Paranoid: High
Schizoid: Low
Schizotypal: High
Antisocial: Low
Borderline: Moderate
Histrionic: Low
Narcissistic: Moderate
Avoidant: Very High
Dependent: High
Obsessive-Compulsive: Moderate

URL of the test: http://www.4degreez.com/misc/personality_disorder_test.mv

Tämänhetkistä olotilaa luonnehdin tuossa eräälle tutulle sekoitukseksi Leonard Cohenin kolmatta levyä ja Dream Syndicatea (siis sitä LaMonte Youngin, John Calen jne. projektia, ei 80-luvun indiepoppareita). Joten väite että puhun eksentrisesti tavalla jota on vaikea ymmärtää on selvästi tuulesta temmattu.

Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen ( )
olen ajanut hiomavaunuilla sumuisena aamuna ( )
Olen seissyt laiturilla kolme (x)
ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon (x)

Eli kävin viime viikonloppuna Kölnissä.
Ihan mukava kaupunki, monia hienoja kirkkoja ja pari kiinnostavaa museota, ja runsaasti sympaattisia baareja (joista pari oli nimeltä tuttuja Ralf Königin sarjakuvista...).
Tuli nähtyä vähintään sata kuolevaa Jeesusta ja toinen mokoma vauva-Jeesuksia kun kaupungissa on parikin museota täynnä keskiaikaista taidetta, joissa tuo nasaretilainen puuseppä oli aika suosittu aihe (ja myös modernin taiteen museossa tuli Jeesus vastaan, Max Ernstin maalauksessa. Kuva alla).
Kirkkoarkkitehtuuri on allekirjoittaneelle urheilulaji, ja Köln on mainio paikka tähän tutustumiseen, kiitos lukuisten historiallisten kirkkojen. Ja taas pitää motkottaa siitä massaturismista, Kölnin massiivinen goottilaiskatedraali oli täynnä ihmisiä mutta naapurikorttelissa olevaan tavattomaan viehättävään St Andreakseen oli eksynyt ehkä viisi ihmistä...Pyhät Ursula ja Gereon olivat myös tavattoman hienoja rakennuksia, vaikkeivät sellaisia ilotulituksia kuin se Dom olleetkaan (ja massiivisissa goottikirkoissa tulee aina se ähkyongelma, että niissä ei voi saada minkäänlaista kokonaiskuvaa rakennuksesta kun ne ovat niin valtavia).

Huomauttaisin myös että sää oli aika kuuma, mutta paikallisista baareista sai olutta lähes ainoastaan 0,2 L laseissa (parissa paikassa jopa 0,3 L, jee). Samoin kaikki muut juomat tarjoillaan samassa koossa, ja hinnaltaan ovat kalliimpia kuin se Kölsch. Joka on ihan hyvää, toki. Eli dehydraation varalta oma vesipullo on välttämätön, baareissa ei janoa saa sammutettua. Sinänsä tuo annoskoko parantaa kunnollisen baarikierroksen suorittamista, mikä eduksi laskettakoon...
Ja Ex-Corner valmistaa radlerin sekoittamalla Kölschiin Spriteä, ei näin!

Yleiskommenttina: mukava kaupunki joskin tuli myös sellainen olo että nyt se Köln on nähty, ei tarvitse mennä enää uudestaan.

Kävin katsomassa Zodiac-leffan, tositapahtumiin perustuvan sarjamurhaajatarinan...olihan se pitkä mutta onnistui ainakin minut koukuttamaan, vaikka aika paljon olen nähnyt myös kritisoitavan tylsäksi. No, ei siinä kauheasti toimintaa ole, enemmän puhetta.

Tositapahtumilla on epäilemättä osuutensa siihen että tarina on kaikkea muuta kuin siisti, se murhaaja ei ole mikään miltonilainen Saatana vaan sellainen suttuinen, epämääräinen ja epäonnistuvakin hahmo (mutta silti uhkaava), ja tarina keskittyy pääasiassa poliisiin ja lehtimiehiin...
Sellainen leffa joka pitäisi varmaan kuitenkin katsoa uudestaan DVD:nä että voisi katsella kaikkia niitä yksityiskohtia. Aika paljon eli esim. kirjeitä ja muita papereita jotka näkyivät ruudussa sen aikaa että ehti lukea pari riviä ja sitten kuva vaihtui...ei niissä varmaan mitään olennaista ollut mutta olisi silti kiinnostanut :)

Mukana on myös muutama todella hieno kohtaus, kuten se kellarivisiitti...

Versiot Model-kappaleesta, paremmuusjärjestyksessä ja levyt jolta löytyvät

1. Kraftwerk (Man-Machine)
2. Big Black (Songs About Fucking)
3. Eläkeläiset (Das Humppawerk)
4. Erdmöbel (No. 1 Hits)
5. Nylon 66'ers (Zum Teufel, Baby)

Alkuperäinen on toki aina alkuperäinen, ja Kraftwerk saa myös parhaiten kappaleen dynamiikan toimimaan, jopa eroottisista tuntemuksista kertova laulu saadaan viileän etäiseksi mutta samalla koukuttavan kiehtovaksi. Muut neljä esittäjää ovat kukin lähteneet vetämään sitä omiin suuntiinsa. Big Blackin äkäinen särökitararock on näistä onnistunein, onnistuen olemaan lähes itsenäinen ja tasapainoinen teos, se kuulostaa ennen kaikkea Big Blackilta. Erdmöbelin loungahtava versio on alkuperäiselle varsin uskollinen, mutta samalla ei oikein kykene tuomaan mitään uutta. Eläkeläisten ja Nylon 66'ersin tyypillinen lähestymistapa ei oikein tähän kappaleeseen sovi, joskin Eläkeläiset vetävät homman kuitenkin kunnialla, Big Blackin tapaan rock-lisäyksellä...samoin se slaavilaishenkinen taustakuoro oli mainio. Nylon 66'ersin versio jää lähinnä epämääräiseksi kilkutteluksi.

Uskoakseni Model on levyhyllyssäni se kaikkein eniten coveroitu kappale viidellä versiolla, ainakin Smells Like Teen Spirit tai Black Coffee jäävät vain kolmeen (Nirvana, Erdmöbel, Pansy Division ja Nina Simone, Peggy Lee, Sinead O'Connor) joskin kummastakin kappaleesta olen toki kuullut muutaman muunkin version...

Joillekin ihmisille cover-versiot ovat kauhistus, itse en näihin kuulu, päinvastoin. Toki on olemassa lukuisia mitättömyyksiä ja rahastuksia kun omat ideat on loppu, mutta niiden perusteella ei pidä koko ideaa hylätä. Taiteellista kunnianhimoa voi valjastaa myös kiinnostavalla tavalla tulkittuihin, hyvällä maulla valittuihin vanhoihin kappaleisiin, joko yrittäen saada ne kuulostamaan "omilta" tai sitten kommentoida sitä alkuperäistä.

Sitä paitsi en kannata nykyistä siinä Sgt Pepperin aikoihin länsimaisessa kevyessä musiikissa alkanutta tekijäkulttia jossa se kappaleiden itsetekeminen on palvottava itseisarvo. Toki se on hienoa mutta silti paljon on musiikkia tehty ilman moista kulttia...klassisessa musiikissa harvassa ovat ne esittäjät jotka vain omaa musiikkia esittävät, kansanmusiikissa on kautta aikojen lainailtu kaikkea mahdollista mihin on vain päästy käsiksi (samoin myöhemmin rapissa), jazzissa ja iskelmässä toisten tekemien kappaleiden esitys on enemmän sääntö kuin poikkeus, Elvis ja Beatles ponkaisivat uransa alkuun lainamateriaalilla (ja Elvis ei kai lainkaan omaa materiaalia kirjoittanut, vaikka niitä kappalemeriittejä nimiinsä laitettiinkin)...

Jos ei arvosta hyviä cover-versioita niin miksi ylipäänsä kuuntelee muiden ihmisten tekemää musiikkia? Minä en ole Karl Bartos enkä Ralf Hütter, joten Model-kappale ei ole "minun" riippumatta siitä kuuntelenko vai esitänkö minä sitä. Samalla se kuitenkin on minun, koska minä sitä olen päättänyt kuunnella ja kaipa jopa jostain syystä.

Pitipä käydä testaamassa kenen näköinen olen, sivustolta http://www.myheritage.com/FP/Company/face-recognition.php

Paria kuvaa vertailin, ja kasvonpiirteissä on kuulemma samaa kuin mm. Orson Scott Cardilla (muitakin scifikirjailijoita tuli paljon, mm. Greg Bear ja Neal Stephenson), Albert Einsteinillä (löytyy myös Buckminster Fuller ja Max Euwe...) tai Dalai Lamalla. Go figure.
Naisista lähimmäksi osuivat Madeleine Albright ja Christina Ricci(?).

Kohtaloni nörtähtämiseen on siis kirjoitettu kasvoihini.

Niin, katsoin sen Night of the Hunterin loppuun, ja vaikka se loppupuoli ei ihan niin hyytävä ollutkaan kuin alkupuoli, joidenkin henkilöiden käytös oli pikkuisen omituista ja loppu oli vähän löysä niin silti, vaikuttava elokuva. Ja taas kerran, visuaalisuus oli huipussaan (sen kohtauksen kuvaus jossa Shelly Winters tapetaan...ja valon ja varjon käyttö...ah). Samoin alussa se irrallisten kohtausten sarja jolla perustilanne luodaan oli...mielenkiintoinen.

En kyllä ymmärrä sitä miksi jotkut määrittelevät tuon film noiriksi, ihan selvää southern gothicia se oli. Ja taitaa olla myös niitä ensimmäisiä sarjamurhaajaleffoja...