Loysin tänään kaupasta tiskiharjoja! Niitä oli Corte Inglesissa (paikallinen Stockmann), ei siellä tavallisten käyttotavaroiden joukossa vaan ylemmässä kerroksessa, siellä missä on astioita, aterimia yms. Ja maksoivat päälle kymmenen euroa kappale...eli ostamatta jäi.
Lisäksi nykyisen keittion vesihanassa on sen verran huono paine, että tiskaaminen sienellä on helpompaa...
Pari kaveria oli käymässä Suomesta viime viikonloppuna, ja tuli vaelleltua kaupungilla ihan hyvin vaikka suht rennolla aikataululla oltiinkin liikkeellä. Nähtiin kuinka silloinen sarjajohtaja Espanyol pelasi tasan Getafea vastaan, Sagrada Familia, kiipeiltiin Montjuicilla, jonka huipulla oli olevassa linnakkeessa oli käynnissä joku ihmeellinen lasten sirkusfestivaali, joka oli todella viihdyttävä ja hieno, ja syotyä tuli hyvin (suosittelemme erityisesti Las Fernandez -ravintolaa Ravalissa).
Toiseksi asian vierestä muttei kuitenkaan, Velvet Undergroundin Heroin.
"I dont know just where Im going
But Im gonna try for the kingdom, if I can
cause it makes me feel like Im a man
When I put a spike into my vein
And Ill tell ya, things arent quite the same
When Im rushing on my run
And I feel just like Jesus son
And I guess that I just dont know
And I guess that I just dont know
I have made the big decision
Im gonna try to nullify my life
cause when the blood begins to flow
When it shoots up the droppers neck
When Im closing in on death
And you cant help me not, you guys
And all you sweet girls with all your sweet silly talk
You can all go take a walk
And I guess that I just dont know
And I guess that I just dont know
I wish that I was born a thousand years ago
I wish that Id sail the darkened seas
On a great big clipper ship
Going from this land here to that
In a sailors suit and cap
Away from the big city
Where a man can not be free
Of all of the evils of this town
And of himself, and those around
Oh, and I guess that I just dont know
Oh, and I guess that I just dont know
Heroin, be the death of me
Heroin, its my wife and its my life
Because a mainer to my vein
Leads to a center in my head
And then Im better off and dead
Because when the smack begins to flow
I really dont care anymore
About all the jim-jims in this town
And all the politicians makin crazy sounds
And everybody puttin everybody else down
And all the dead bodies piled up in mounds
cause when the smack begins to flow
Then I really dont care anymore
Ah, when the heroin is in my blood
And that blood is in my head
Then thank God that Im as good as dead
Then thank your God that Im not aware
And thank God that I just dont care
And I guess I just dont know
And I guess I just dont know"
millikan
1
Janten lain säännöt:
1. Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.
En kirjoita spesifisesti Kauhajoesta, enkä Matti Saaresta, kun en ketään näistä tunne. Kunhan kokoan joitain yleisiä mietteitä joita ovat muut kommentit herättäneet (ja olen osan tästä jo muualle kirjoitellut).
Ei se tapaus ole minusta mitenkään käsittämäton vaikka surullinen onkin. Itsetuhoisuus ei ole tuntematon mielentila ja silloin ei se niin suurta ajatushyppäystä vaadi että lähtee niitä muitakin samalla listimään...(ei kannata hermostua, itse olen vakaan spesifisesti itsetuhoinen silloin kun olen...koska en minä väkivaltainen ole).
Onko siihen jokin erityinen syy? Pystyyko sen tietämään etukäteen? Voiko jotakuta syyttää?
Ei.
Kun sitä yhteisollisyyttä peräänkuulutetaan, niin huomauttaisin että tuo ylempänä siteeraamaani Janten laki on yhteisollisyyttä puhtaimmillaan, ja kyllä se Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä –kirja kannattaa muutenkin lukea. Yhteisoissä kun kuitenkin tulee niitä nokkimisjärjestyksiä ja niiden suljettujen yhteisojen ulkopuolelle jääminen on paljon tylympää ja kylmempää...ja yhteisollisyyden hedelmiä on myos hyvä veli –verkostoituminen ja mafia...
Vaikka onhan niitä positiivisempiakin yhteisojä, ja sen johdosta suosittelen harkitseville amok-juoksijoille vaikkapa blogaamista, YouTube-videoiden tekemistä tai metallimusiikin kuuntelua. Ei se pettämäton resepti ole mutta kuitenkin.
"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"
Ja lähdemme eri linjalle kuin tämä, valitsemalla kappaleita jotka minulle ovat suhteellisen uusia.
1. Ensemble Micrologus & Rote Jazz Fraktion: Vivimus
Dic, modum meum
deambulandi dic
homo mulieri sum,
loquendum non est...
Viime Italian matkalta mukaan tarttui levy Kronomakia, joka sekoittaa keskiaikaista ja nykymusiikkia...suureksi osaksi niitä vanhempia, Saltarello III yms. hivenen epätyypillisemmällä otteella, mutta levyn päättää sitten uudelleen sanoitetut ja sovitetut Norwegiae Lignum ja hienosti svengaava Vivimus eli tietysti Gibbin veljesten lahja lauantai-illalle Staying Alive.
2. Hildegard Knef: This Girl´s in Love with You
Joko olen kertonut kuinka hieno laulaja Hildegard Knef on? Joko olen tehnyt sen tarpeeksi monta kertaa?
Kuten monet ovat todenneet, näinä aikoina jolloin studiotekniikka voi siloitella monesta mitättomästä laulajasta siedettävän kuuloisen, on elämys kuulla laulajaa joka ei laula mitenkään erityisen puhtaasti tai omaa laajaa skaalaa, mutta jolla on draamaa ja karismaa. Knef on pääasiasiallinen näyttelijä, minkä myos laulussa kuulee, ja vahva kulttiartisti...
Tämä Burt Bacharach -sävellys on soinut ahkerasti.
3. P-Model: Cyborg
Sarjassamme "aina silloin tälloin sitä kuvittelee tietävänsä jotain", uusi tuttavuus ja yhtye josta ei ollut ikinä kuullutkaan viikko sitten...riemukas japanilainen post-punk-yhtye joka on nyt pyorinyt YouTubessani.
5. Martti Lohikoski: Lennä lempeni laulu
Kappale on toki suomalaisen iskelmän peruskamaa, mutta jokin aika sitten tuli sitten kuultua tämä ensimmäinen versio laulusta, levytetty 1938 (ja Sointu-levy-yhtion ensimmäinen suuri menestys). Ja on muuten pirun hieno ja tunnelmallinen versio, siinä missä monet myohemmät tulkinnat ovat lähteneet bombastisuuteen on tämä mietiskelevän melankolinen.
Sori, ei loydy Youtubesta, pitänee ehkä siis lisätä sinne...
Haasteita en yksiloi, lukijat voivat tarpeen mukana viedä mukanaan.
...kun kävin Väestorekisterikeskuksen sivuilla tekemässä muuttoilmoituksen, niin satuin sitten samalla vaeltamaan muutamalle muullekin sivulle, muunmuassa tutkimaan dokumenttia parisuhteen rekisteroinnistä.
Asiaa ei ilmaistu kauhean selvästi mutta ilmeisesti Suomen valtio pitää yhtenevänä oman rekisteroidyn parisuhteensa kanssa muita pohjoismaita, Hollantia ja Saksaa. Eli siis mikä on suhtautuminen muihin maihin joilla on käytossä samaa sukupuolta olevien liitot? Belgia? Etelä-Afrikka? Vermont? Ja itselleni toki kiinnostavin, Espanja?
Olisiko minun siis mahdollista mennä naimisiin Espanjassa niin että Suomessa olisin juridisesti yhä naimaton?
En voi myoskään rekisteroidä parisuhdetta Suomessa kun en ole asunut siellä viimeistä kahta vuotta (jos siis se toinen osapuoli ei ole Suomessa asuva jne.)
Juridisesti hämmentävä tila (jota siis pohdin nyt ihan vain akateemis-spekulatiivisesti).
