Half Machine Lip Moves

Jatkan hyväksi havaitun uudenvuodenlupauksen vannomista: Lupaan tulla paremmaksi ihmiseksi.

En ole tosin ihan varma onnistuinko tänä vuonna.

Viime aikoina on tullut luettua kasvavassa määrin dekkareita. En vieläkään juuri lue niitä "whodunnit"-mielessä, lähinnä kaikista muista syistä, se murha-arvoitus on lähinnä luuranko jonka ympärille muu kirja muodostetaan, vähän kuin runomitta tai no-näytelmien tiukka rakenne.

Christietä on tietysti tullut luettua vuosien varrella paljon, ihan koko tuotantoa ei ole tullut käytyä läpi mutta aika iso osa kuitenkin. Christiessä nautittavinta on kerronnan taloudellisuus, turhuuksiin ei juuri käytetä rivejä vaikka osa niistä alkusivujen jutuista ei aluksi miltään näytäkään...Tsehovin sääntö että jos kivääri esitellään tarinassa niin se tullaan laukaisemaan on hyvin käytössä. Hahmot ovat mestarikarikatyyreja, ei niissä aina valtavaa syvällisyyttä ole ja tietyt perushahmot käytetään uudestaan eri kirjoissa, mutta silti, muutamalla yksinkertaisella piirrolla saadaan aikaan kiitettävän moniulotteisia hahmoja. Ja parhaimmillaan kirjoista löytyy viiltäviä tragedioita, vaikka joskus se vaatiikin toisen näkökulman valitsemista (kuten Kuolema ilmoittaa lehdessä -kirjan lukemista murhaajan näkökulmasta...)
Kirjat oikeastaan paranevat toisella ja kolmannella lukukerralla, siinä vaiheessa kun ei tarvitse enää niin huolehtia juonesta ja voi keskittyä kirjoitustapaan ja keinoihin rakentaa tarina. Oikeastaan mieleen tulevat tuo ylempänä mainitsemani no-teatteri jossa lavasteet ovat joka näytelmässä samat, roolit ovat määriteltyjä tyyppejä joilla on tietyt funktiot ja näytelmän rakenne on lähinnä sarja moduleja jotka liitetään yhteen tietyssä järjestyksessä. Tärkeintä ei ole lopputulos, joka on kaikkien tiedossa, tärkeintä on se miten sinne päästään.

Robert van Gulik on toinen dekkaristi jota olen lukenut vuosien mittaan paljon, ja jolla on myös kiinnostavia rakenteellisia ratkaisuja. Van Gulikilla tosin se rakenne tulee vanhoista kiinalaisista dekkareista, joissa on omat lainalaisuutensa...jonkin verran myönnytyksiä on ilmeisesti tehty länsimaisia lukijoita ajatellen mutta silti, kirjat ovat viehättävän erilaisia. Ja vaikka kirjat sijoittuvatkin satojen vuosien takaiseen Kiinaan, on mukana viehättävän paljon trash-elementtejä, kiellettyjä intohimoja, dekadenssia, seksiä yms. "Alastonta tyttöä ruoskitaan"-kohtaukset ovat lukumääräisesti kunnioitettavasti edustettuna van Gulikin oeuvressa...

Leena Lehtolainen on tullut myös tutuksi, ja nyt viime aikoina myös Italian vastine Leenalle, Donna Leon. Molemmat ovat viihdyttäviä kuvauksia poliisin ei nyt ehkä ihan jokapäiväisestä arjesta mutta kuitenkin...ne varsinaiset juonet jäävät usein kiinnostavuudessaan ihmissuhteiden, työpaikkojen valtataistelujen, ajankohtaisten tapahtumien pohdinnan ja sen sellaisen alle. Lehtolaisessa ärsyttää taipumus kirjoittaa Mary Sue -hahmoa mutta toisaalta tuotannosta löytyy myös kiinnostavia "onko tämä nyt enää dekkari"-kirjoja kuten Tappava Säde tai Kun luulit unohtaneesi, joten kiinnostusta löytyy myös dekkari-käsitteen laajentamiseen...ja Leon saa ihmettelemään että onko Italia oikeasti noin kaoottinen maa.
Joka tapauksessa Lehtolainen ja Leon eivät edusta hermeettisen suljettuja ja hallittuja arvoitusdekkareita, mikä voidaan lukea sekä heikkoudeksi että vahvuudeksi.

Dashiell Hammett on ongelmallinen kirjoittaja, tyylillisesti hän on yhtä aikaa kiinnostava ja turhauttava. Vaikka pidänkin tiiviistä ilmaisusta niin Hammett vie sen joskus liiankin pitkälle ja kirjat käyvät kovin vaikeiksi seurata...asiaa ei helpota käytetty kieli, joka epäilemättä avautui paremmin 30-luvun Amerikan katujen kasvateille huomattavasti helpommin kuin 00-luvun suomalaiselle minulle. Tarinoista löytyy roppakaupalla lauseita jotka ovat rakenteellisesti yksinkertaisia eivätkä sisällä mitenkään monimutkaisia sanoja, ja joista minulla ei ole aavistustakaan mitä ne tarkoittavat.
Mutta kuitenkin, se yksinkertaisuus ja tylyys ovat nautittavia ominaisuuksia, ja mainiota dialogia on yllin kyllin. Ei mikään ihme että Hammett oli suuri vaikuttaja myöhemmille film noir -elokuville...
Samantyylinen, mutta kuulemma romanttisemmin suhtautuva Raymond Chandler on jäänyt vähemmälle. Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Uusin löytö on Dorothy Sayers, joka on oikeastaan sekoitus yllä mainittuja tyyppejä. Pinnallisesti yhtäläisyydet Christieen ovat ilmeisiä, molemmat kuvaavat keski- ja yläluokkaisia brittejä 20-30-luvulla, mutta Sayers ei kiinnitä vastaavaa huomiota tarinan rakenteeseen. Kirjat leviävät laajemmalle ja painottuvat enemmän ihmisiin...ja tärkein syy lukea Sayersia on dialogi, erityisesti päähenkilö Lord Peter Wimsey voisi sujuvasti siirtyä Wilden tai Wodehousen tarinoihin...

Jos oikein haluaisin ärsyttää brittituttujani niin opettelisin puhumaan kuin Wimsey. Ja amerikkalaiset tuskin arvostaisivat jos puhuisin kuin Hammettin Continental Op...
Seuraava tutustumiskohde on Chestertonin Father Brown.

Täällä sataa lunta. Tai satoi, loppui jo.

Eilen olin yksissä bileissä jossa menikin leppoisasti koko yö. Memo to self: käy useammin tanssimassa, sinä pidät siitä. Tanssiminen on ekstaasitekniikkana huipputasoa, parhaimmillaan siitä tulee sellainen mukava head buzz ja tietoisuus katoaa, edes hetkeksi...(en yleensä havainnoi muita ihmisiä kauhean tehokkaasti tanssiessa, enkä edes halua tietää miltä näytän, moiset ajatukset ovat vastoin uskonnollisia periaatteitani).

Bilepaikasta voisin kuitenkin motkottaa jonkin verran. Paras tanssilattia oli varattu houselle joka ei minua kiinnosta (mutta monia muita kyllä, niinpä en valita siitä).
Paras tanssimusiikki mitä soitettiin oli toisessa salissa, sellaista perseenketkutusärränbeetä ja rappia joka ei musiikkina mitenkään inspiroi mutta kyllä sitä jorata voi...valitettavasti kyseisessä salissa suuren osan ajasta ehkä noin 50% _tanssilattialla_ olevista ihmisistä tanssi, ja merkittävä osa niistäkin teki sellaista epämääräistä liikehdintää joka näyttää aneemiselta jopa verrattuna tapaan jolla minä joraan istuessani pöydän ääressä...
Minkä lisäksi tanssilattian läpi kulki jatkuvasti ihmisiä tupakkatilaan ja takaisin. Perkele, kaikki tupakoitsijat saisivat kuolla pois.
Kolmas sali soitti sitten schlagereita ja klassikkoja kuten perus70-lukudiskohumppaa. Vähemmän ihmisiä täällä, ja DJ:llä oli ajoittain teknisiä ongelmia mutta hauskaa musiikkia myös kuunneltavaksi ja parhaat tanssisuoritukset tapahtuivat tässä salissa.

Niin, ja olen käynyt lukuisissa opiskelijabileissä joissa väkimäärä on ollut sadasta hengestä tuhanteen, ja ollut organisoimassa aika monta...mikään niistä bileistä ei ole hoitanut narikkaa yhtä hitaasti ja tehottomasti. Tekisi mieli kommentoida epäammattilaisuudesta mutta kun tiedän että amatöörit hoitavat homman paremmin, niin lopputuloksena on vain yleistä suututusta.

Tulipahan taas valitettua. Hauskaa oli silti.

Yksi parhaista ja ehdottomasti tärkein tämän blogin kirjoittajan elinaikana tehdyistä elokuvista on saanut ansaitun DVD-uudelleenjulkaisun, aihetta on siis juhlaan!

Puhun nyt tietysti Spice World -elokuvasta. Harvassa ovat leffat jotka kykenevät vangitsemaan zeitgeistin yhtä tehokkaasti ollen samalla universaalisti relevantti. Erityisesti suosittelen filmiä jokaiselle uudelle tähtöselle joka haluaa tehdä aivottoman pop-elokuvan jonka tärkein funktio on esitellä tähtöstä: näin se pitää tehdä.

Samaan tapaan kuin tämän vuoden toinen elokuvahelmi, 300, Spice World ottaa ei-kovin-arvostetun genren ja toteuttaa sen puhtaudella ja visiolla johon kukaan ei aiemmin ole kyennyt ja tuskin kykenee jatkossakaan.

Tyypillinen nuha etenee jotakuinkin seuraavasti:

1. Herään aikaisin aamulla siihen että kurkku on kipeä. Tästä vaiheesta voi vielä kääntyä parempaan, mutta on paras varautua siihen että nuha on tulossa.

2. Seuraavana päivänä nenä alkaa tukkeutua, ja illalla on noussut kuume. Olo on yleisesti kurja. Kunnollisia yöunia on turha odottaa, jos olen kotona niin nukun parin tunnin jaksoja pitkin päivää ja niiskutan. Ja juon paljon kahvia, teetä, kuumaa mehua yms. Tämä vaihe kestää pari päivää.
Cabaret Voltairen musiikkivideot toimivat parhaiten kun niitä katsoo väsyneenä ja kuumeisena.

3. Kuume hellittää, nenä valuu yhä, jopa enemmän kuin aiemmin. Illalla saattaa olla vielä hetkittäisiä kuumeiluja mutta pahin on ohi. Tämä kestää päivän tai kaksi.

4. Yskimistä seuraavat pari viikkoa. Kuulostaa muiden korvissa pahemmalta kuin mitä oikeasti on.

Tällä hetkellä olen vaiheessa kolme.

Nuha iski. Mur.

Täälläpäin on mukavat kevät ja syksy. Harmi vain että tämä talvisää tuppaa olemaan tasoa "marraskuu Helsingissä". Eli sadetta sadetta harmaata ja aika pimeää muttei kuitenkaan.

Viikonloppuna tuli hymyiltyä erään tuttavaheteroparin levyhyllylle että kumpikohan osapuoli on se stereotyyppinen homomies...en ääneen tietenkään kommentoinut mutta kun einytniinsuuresta valikoimasta löytyy Madonna, Liza Minelli ja Jimmy Somerville (ynnä muita vastaavia esimerkkejä) niin jäin ihmettelemään.

Kyllä, minä tarkastan ihmisten luona käydessäni levy- ja kirjahyllyt. Ja arvostelen ne mielessäni.

Ja naiset samaan syssyyn. Ymmärrettävästi seksuaalisväritteiset mielikuvat jäävät vähemmälle.

Kumman kaa -meemi, eli ruksaa parivaljakosta mieleisesi!

{ x} Sigourney Weaver
{ } Isabella Rossellini
Ripley!

{x} Kata Kärkkäinen
{ } Laura Malmivaara
Kata vaikuttaa loppujenlopuksi ihan kiinnostavalta henkilöltä...ihan oikeasti!

{ } Eva Longoria
{x} Angelina Jolie
Longorian tiedän mutta ei oikein mielikuvia kuitenkaan tule.

{ x} Anneli Saaristo
{ } Ulla Tapaninen
...paha valinta, Anneliin taidan kuitenkin kallistua.

{ } Uma Thurman
{ x} Nicole Kidman
Pidän Kidmanin roolisuorituksista kovasti.

{ } Leena Harkimo
{x} Kirsi Piha
Kirsin touhuja, hyviä kirjoituksia jne olen seurannut enemmän.

{ } Jessica Simpson
{x} Christina Aquilera
Jessus...oikeasti taitaisin haluta pysyä kaukana kummastakin mutta jos nyt pitää valita...

{x} Maria Guzenina
{ } Tanja Saarela
Arvelen että Marian kanssa olisi enemmän puhuttavaa.

{ x} Victoria Beckham
{ } Niina Herala
Nojoo. Posh Spice vetää niukan voiton.

{x} Pirre (Eija Vilpas)
{ } Hansu (Riitta Havukainen)
Hansu oli jotenkin rasittava, Pirren suoruuden kanssa tulisin paremmin toimeen.

{ } Lena Olin
{ } Geena Davis
Olinista en nyt hahmota oikein mitään, siispä Geena vie default-voiton.

{ } Erja Häkkinen
{x} Outi Mäenpää
Erja tuntuu jotenkin etäiseltä, ja Outi on symppis.

{ x} Irina Björklund
{ } Miia Nuutila
Taas jää toinen vastakaiutta...

{ } Julia Roberts
{x } Sarah Jessica Parker
Tämä nyt oli niin stereotyyppinen vastaus ettei mitään mutta Carrie on kuitenkin aikakautemme suuria henkisiä johtajia.

{ } Kiira Korpi
{x} Eva Wahlström
Eva on symppis.

{x} Hillary Clinton
{ } Päivi Lipponen
...Hillary.

{ x} Susanna Sievinen
{ } Susan Kuronen
No voi Jumalan pyssyt ja puukuulat, mitä vaihtoehtoja...mutta kuka tahansa muu vs Susan Kuronen -äänestyksessä Susanilla ei mene hyvin.

{ x} Lisa Marie Presley
{ } Céline Dion
Argh...Lisa Marie.

{ x} Kaija Koo
{ } Anna Hanski
Anna on hengannut Lee Hazlewoodin kanssa mutta Kaija Koon musiikista olen kuitenkin pitänyt enemmän.

{ } Arja Alho
{x} Angela Merkel
No hohhoijaa...Angela tarjoaa enemmän materiaalia imitaattoreille, siitä erottava piste.

{x} Aira Samulin
{ } Tarja Halonen
Hehhee...luonnonvoima Aira on kyllä ylittämätön.

{x} Demi Moore
{ } Jennifer Aniston
...Frendien ärsyttävin hahmo oli Rachel (vaikka ei Ross kauhean kauas jäänyt).

{x} Kristiina Halkola
{ } Katri-Helena
Ei kummassakaan mitään vikaa ole mutta kyllä minä Kristiinan musiikista enemmän pidän.

{ } Naomi Cambell
{x} Claudia Schiffer
...höpsismi auttaa. Valitaan Claudia.

{ } Sofi Oksanen
{ } Leena Lehtolainen
Sofi on jotenkin...pelottava.

{ } Salma Hayek
{ x} Pamela Anderson
Erinomaisen hörähtäneiden tv-sarjojen Baywatch ja VIP (sekä mainion cameon Boratissa) tehneenä valitsen myöhempien aikojen puolijumalattaren Pamelan.

{X} Madonna
{ } Melanie Griffith
Vaikka Madonna onnistuu usein ärsyttämäänkin niin on tämä kuitenkin vakaan kiinnostava.

{ } Sandra Bullock
{x} Gwyneth Paltrow
Gwynethilla on kivempi nimi.

{x } Agnetha Fältskog
{ } Anni-Frid "Frida" Lyngstad
Sori vaan Frida.

{x} Halle Berry
{ } Penélope Cruz
Ärsyttävä-mutta-kiinnostava-kortilla Halle vie voiton.

Angelalta (http://leidi.vuodatus.net/) vaeltui tällainen meemi (kovin kaunispoika-painotteinen mutta menköön).

Kumman kaa -meemi, eli ruksaa parivaljakosta mieleisesi!

{ } Brad Pitt
{ x} Tom Cruise
Ei nyt kumpikaan mitenkään iske mutta taidan kuitenkin Cruiseen kallistua.

{ } Jone Nikula
{ x} Jouni Hynynen
Ja lisää pahoja, mutta kallistun nyt kuitenkin Hynysen puoleen.

{ x} Anthony Hopkins
{ } Jack Nicholson
Nicholson ei iske, Hopkins sen sijaan on vaikuttava.

{ } Matti Vanhanen
{x} Tony Blair
Jos tyhjää saisi äänestää niin...

{ } Jörn Donner
{ x} Jouko Turkka
Turkka on oikeastaan aika söpö.

{x} Ray Liotta
{ } Joaquin Phoenix
Joaquin ei erityisemmin kiinnosta.

{ } Sakari Kuosmanen
{x} Hector
Pitkään Hectoria fanittaneena selvä valinta (vaikka Sakarilta pari hauskaa leffaroolia tuleekin mieleen)

{ } Keanu Reeves
{x} Johnny Depp
Helppo valinta.

{x} Ewan McGregor
{ } Ben Affleck
Korostettakoon että Pillow Book on yksi kaikkien aikojen lempileffoistani.

{ } Jon Bon Jovi
{x} Bruce Springsteen
Bongiovin puudelikarisma ei minuun oikein toimi. Bruce on aika seksikäs.

{ } Ville Valo
{ x} Lauri Tähkä
Musiikillisesti Ville ehkä vetää niukasti pidemmän korren (en minä kumpaakaan kuuntele) mutta Lauri on söpömpi.

{ } Jim Morrison
{x} Mick Jagger
Helppo valinta.

{ x} Mike Monroe
{ } Andy McCoy
Sama estetiikka kui Jagger-Richards-parivaljakossa...kallistun Jaggerin ja Monroen suuntaan.

{ } Bruce Willis
{x} George Clooney
No siis hei haloo.

{ } Jope Ruonansuu
{x} Mikko Kivinen
Kivinen vaikuttaa ihan taitavalta mutta oikeasti, Jope vs kuka tahansa muu -äänestyksessä Jope häviää.

{ x} Sauli Niinistö
{ } Ilkka Kanerva
Eikö ihan oikeasti saa jättää tyhjiä? No Sauli on hienoisesti paremman näköinen.

{x} Lauri Ylönen
{ } Jimi Pääkallo
...Lauri ennen kasarimetallivaihetta>Jimi>Lauri kasarimetallivaiheessa.

{ } Ville Virtanen
{ x} Jussi Lampi
Ensimmäinen jossa oikeasti haluaisi valita molemmat, mutta Jussi vie hiuksenhienosti voiton.

{x} Orlando Bloom
{ } Jared Leto
Jaredin emoangsti on ollut ihan mainiota katsottavaa mutta Orlando on kuitenkin se viihdyttävämpi näistä. Ja Legolas on tunnetusti homoikoni.

{ } Tobey Maguire
{ x} Leonardo DiCaprio
Molemmat ovat imagoaan kiinnostavampia näyttelijöitä, ja Tobey on Hämiksissä ollut kovastikin hauska mutta kyllä minä silti Leon valitsen.

{ x} Kari-Pekka Toivonen
{ } Antti Reini
Reiniä en nyt edes hahmota.

{ } Santeri Kinnunen
{x} Samuli Edelmann
Hohum. Samuli on ajoittain hyvä laulaja.

{ } Patrick Swayze
{x} Kurt Russell
Hohum jatkuu. Kurt.

{x} Al Pacino
{ } Robert De Niro
De Nirosta en oikein pidä, siispä Pacino.

{ } Teemu Lehtilä
{x} Juha Veijonen
Teemua en tiedä, kuka on?

{ } Andy Garcia
{x} Alec Baldwin
No siis hei haloo.

{ } Kevin Costner
{x } Richard Gere
...Menköön nyt Gere.

{x} John Malkovich
{ } Jeremy Irons
No siis hei haloo.

{ x} Robert Redford
{ } Paul Newman
...Redford.

{ } Liam Neeson
{x} Ralph Fiennes
Kumpikin näyttelijä on jäänyt minulla vähän tutkan alapuolelle mutta valitaan nyt sitten Fiennes.

{ x} Hugh Jackman
{ } Jude Law
Hugh Jackman on tärkein syy katsoa X-Men-leffoja.

{x} Matt Damon
{ } Peter Krause
Krause ei nyt tule mieleen, kuka on?

{ } Jukka Puotila
{x} Pirkka-Pekka Petelius
Ajoittain ärsyttävä mutta kuitenkin se parempi.

{x} David Hasselhoff
{ } Matti Nykänen
Helppo.

{ }Mikko Leppilampi
{x} Peter Franzen
On se Franzen.

{ } Pierce Brosnan
{x} Daniel Craig
Craig on erittäin hyvä syy katsoa Casino Royale.

KOHI kulturcentrumissa (josta tuli paikkana mieleen Hakaniemen Factory...).

Brittiläinen The Violets oli erinomaisen viihdyttävä neo-postpunk-yhtye, josta tuli mieleen ainakin Sioxsie & Banshees...ja lämppärinä paikallinen poprock-ryhmä Napkins toimi myös hyvin. Ei mitenkään mullistavan loistavia yhtyeitä mutta tarjosivat viihdyttävän illan.