Half Machine Lip Moves

Tänä aamuna tuli kierreltyä Sant Antonin torilla jossa joka sunnuntai on myynnissä vanhoja kirjoja, lehtiä, kortteja yms tavaraa...en ostanut mitään mutta kiinnitin huomiota siihen että onpas paljon julkaistu kirjoja salaliitoista, vapaamuurarien touhuista yms. Ne Umberto Econ Foucaultin heilurin jutut siitä kuinka markkinat täyttyvät tuollaisella tavaralla ihmetytti aikoinaan, että ei niitä kirjoja nyt niin paljon ole julkaistu, mutta nyt huomasin että on. Tai ehkä se on enemmän välimerellinen juttu.
Houkutti myos vastaantullut uusintapainos Siionin Vanhimpien kokouspoytäkirjoista. Kyseessähän on tunnettu väärennos (kirjoittaja oli tsaarin salaisen poliisin väkeä), ja antisemitismin perusteoksena epäilemättä kyseenalainen loyto kirjahyllystä, mutta silti...

Sivuhuomautuksena mihinkään liittymättä, mutta että saadaan oikein paljon paikallisväriä tähän merkintään: FC Barcelonan nimikkocava ei ole kauhean hyvää. Tämä epäilemättä ei ole kauhean yllättävää, ja kysymyksenne kuka ylipäänsä haluaisi ostaa ja juoda FC Barcelona -cavaa tunnustetaan oikeutetuiksi, mutta nyt on testattu.

Parikin bloggaajaa innostui listaamaan kaikkien aikojen suosikkifilmejään, josta sitten Varapygmi heitti mainintaa kaanoneista ja siitä että voisi olla kiinnostavaa nähdä listauksia niistä neljän tähden leffoista joita harvemmin mainitaan...

Tässä on sitten lista leffoista joille olen syystä tai toisesta antanut IMDb:ssa kahdeksan tähteä, filmejä jotka ovat nautittavia elokuvakokemuksia mutta joita en nostaisi kaikkien aikojen suosikeikseni...Mukana on muutama arvostettu klassikko mutta myos niitä muita leffoja.

The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert (1994)
Alien (1979)
All About Eve (1950)
Année dernière à Marienbad, L' (1961)
The Apartment (1960)
Arrivée d'un train à La Ciotat, L' (1896)
The Birds (1963)
Bride of Frankenstein (1935)
Calamari Union (1985)
Charlie's Angels (2000)
Cry-Baby (1990)
Fabuleux destin d'Amélie Poulain, Le (2001)
Faust - Eine deutsche Volkssage (1926)
The Gang's All Here (1943)
The General (1927)
The Great Mouse Detective (1986)
Heaven Can Wait (1943)
It's a Wonderful Life (1946)
Kill Bill: Vol. 1 (2003)
Léon (1994) 8
Lilo & Stitch (2002)
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001)
Lumikuningatar (1986)
M (1931)
The Marriage Circle (1924)
Mickey, Donald, Goofy: The Three Musketeers (2004) (V)
Myra Breckinridge (1970)
The Nightmare Before Christmas (1993)
Peeping Tom (1960)
The Philadelphia Story (1940)
Pluto's Judgement Day (1935)
Raiders of the Lost Ark (1981)
Rebecca (1940)
Sånger från andra våningen (2000)
Sen to Chihiro no kamikakushi (2001)
Shadow of a Doubt (1943)
Shaun of the Dead (2004)
Singin' in the Rain (1952)
Suddenly, Last Summer (1959)
Terminator 2: Judgment Day (1991)
The Trouble with Harry (1955)
What Ever Happened to Baby Jane? (1962)
Young Frankenstein (1974)
Zodiac (2007/I)

Aika sekava nippu, ja muutama kohta herättää myos minussa ihmettelyä...pidinko minä oikeasti Suddenly Last Summerista yhta paljon kuin Charlie's Angelsista tai Rebecasta? Kaunosielut epäilemättä myos järkyttyvät siitä että M ja Marienbad ovat samalla viivalla Terminator II:n ja Lilo & Stitchin kanssa...

"Do What Thou Wilt shall be the Whole of the Law" tiivisti aikoinaan Alesteir Crowley (Rabelaisin pohjalta, kertoo wiki) moraalisäännostojä. Sama periaate loytyy myos vaikkapa tantra-buddhismista.
Kuitenkin sekä buddhismissa että Crowleylla tarkennetaan perään että kyse ei ole satunnaisten mielihalujen toteuttamisesta, oikein haluaminen on olennainen osa tuota oppia.

Huomionarvoinen asia joka Jane Austenin seuraajilta usein unohtuu (jonka johdosta jäävät kurjempien kopioiden tasolle) on se sarkastinen realismi jota tämä viljelee. Toki sankarittaret saavat sen oikean miehen kirjan lopussa jne. mutta siihen lopputulokseen päästäkseen pitää loytää ja haluta se oikea mies, ja tämä ei ole helppoa Emmalle ja Elisabethille, monista muista puhumattakaan.
Austenin kirjat eivät ole romantiikkahuttua jossa kaikki kääntyy parhain päin, statukseen ja yhteiskunnalliseen asemaan kannattaa kiinnittää huomiota joka suhteessa ja jos ei sitä rahaa ole niin koyhyydessä se palavinkin lempi tapaa kuihtua pois...
Austenin sankarittaria ei Crowley ja tantra ollut ohjaamassa, mutta samalla periaatteella toimivat, ja tämä erottaa edukseen Austenin monista muista romantiikkakirjoittajista.

Tuli tässä mieleen, kun luin Austenin läheisintä nykyseuraajaa Fay Weldonia, joka myos muistaa sarkasmin ja realismin. Ja tapaa kirjoittaa niistä epäonnistuvammista tapauksista kuin Austen, ja siitä mitä tapahtuu sen jälkeen kun se mies on saatu...parastaikaa menossa novellikokoelma Polaris.

Lienen aiemmin jo kirjoittanut Samuel Delanyn Neveryon-kirjasarjasta, nyt sain sitten luettua sen viimeisen neljännen osan...ja on se yhä outo ja ihmeellinen sarja. Loppukommenteissaan Delany sanoi tavoitelleensa sellaista "child's guide to semiotics" teosta ja merkeillä ja niiden merkityksillä taas pelattiin, tällä kertaa erityisesti orjuuden, prostituution ja SM-orjaleikkien symboleilla. Aiemminhan mm. kirjoitettiin Raamatun syntiinlankeemuskertomus äärifeministisesti uusiksi, ratkottiin piin likiarvoa ja raportoitiin AIDS-tilannetta 80-luvun alun New Yorkissa. Kaikki tämä fantasiakirjallisuuden kuoressa.
Jos pitää fantasiasta läpitunkevan allegorisena, niin suosittelen. Jos eskapismia kaipaa, pysy kaukana :)

Nyt on sitten jatkettu modernin fantasiakirjallisuuden nykysuosikkiini, Gregory Keyesiin ja tämän Briar King -kirjaan jota ahmin viikonloppuna...
Keyesiin tutustuin aikoinaan Dragon-lehden yksittäisessä novellissa joka teki hyvän vaikutuksen, sitten jatkoin Blackgod-kirjaan, Newton's Cannon-vaihtoehtohistoriasarjaan (jossa Isaac Newton keksii mullistavia eetteriteorioita jotka sinkoavat ihmiskunnan reipashenkiseen weird science -tiede-teollisuus-kulttuurivallankumoukseen) ja nyt sitten uuden pseudokeskiaikafantasian pariin, sarjan jonka aloittaa tuo Briar King.
Keyes kirjoittaa hyvin tuota pseudokeskiaikaa, tunnustaa kliseet (Briar Kingista loytyy kapinallinen prinsessa, maalaispoika-josta-tulee-ritari, pragmaattinen metsänvartija yms.) mutta kääntelee näitä kliseitä ja täyttää niiden välit kiitettävän originellisti ja kiinnostavasti (salamurhaajanunnat laittoivat juuri sen prinsessan yhdeksäksi päiväksi mietiskelemään pimeään kaivoon). Henkilokuvaus ei ole mitenkään erityisen syvällistä mutta maailma on kiinnostava ja Keyes kunnostautuu erityisesti juuri tuossa outojen tieteiden ja uskontojen kuvauksissa, monet ideat ovat yhtaikaa sekä hienosti far out että uskottavia ja konsistentteja.