Kun tuolla keskustelupalstalla valitetaan nykymusiikista, niin heitellään sitten täällä tuubilinkkejä hyvään uuteen musiikkiin...
Tässä artisti johon minut tutustutti kaveri Ranskasta, ja minusta tuli fani: Mathieu Chedid alias -M-
Eksoottinen ulkonäkö, hassut videot, ja ihq poppia.
Kun jossain vaiheessa oli puhetta yhdestä lempifilmistäni, Herrat pitävät vaaleaveriköistä, eräskin tuttuni kehotti tarkkailemaan Marilyn Monroen tanssisuorituksia tai lähinnä niiden puutetta; vaikka periaatteessa tanssityttöä esittääkin niin Marilynin osalta ne koreografiat ovat aika...mitättömät. Sama pätee muihinkin elokuviinsa, Ginger Rogers she ain't.
Myös Greta Garbo tanssii harvakseltaan ja mm. filmissä Mata Hari olisimme ehkä mieluummin näkemättä sitä esitystä...
Mieli lähti vaeltelemaan ja pohtimaan muiden näyttelijöiden tunnettuja puutteita. Mae West on yksi legendaarisimpia esimerkkejä, siinä vaiheessa kun ikää on lähemmäs viisikymmentä vuotta ja tiukka korsetti päällä niin suuria toimintajaksoja on turha odottaa ja ihan pelkkä kävelykin jää vähäiseksi. Näytteleminen tehdään paikallaan seisten.
Omalla tavallaan tämä kuitenkin tuo oman erikoisleimansa Mae West-elokuviin, Mae on täysin vakaa keskipiste jonka ympärillä kaikki tapahtuu ja kaikki muut näyttelijät pyörivät. Täti Aurinkoinen jota piirittävät kieppuvat kiertolaiset.
Vastaava tapaus on Roger Moore, joka ei osaa juosta (tai siis perimätiedon mukaan juoksee tavattoman huvittavan näköisesti). Niinpä siinä missä Connery on action-sankari niin Mooren piti tuoda James Bondiin leikkisää cooliutta kun jotenkin ne leffat pitää tehdä sen ympärille että päähenkilö ei juokse...
Vastapäinen tapaus on sitten elokuva Conan Barbaari, jonka Milius rakensi sillä perusajatuksella että leffa toimii, vaikka/koska pääosan esittäjä Arnold Schwartzenegger lähinnä kävelee roolinsa läpi. Katsokaa ja oppikaa.
Se kakkososa onkin huonompi, kun siinä Arskalta alettiin jo vaatia näyttelijänlahjoja...
Ja sitten on tietysti näyttelijä, joka yleensä mainitaan ensimmäisenä kun miespuolisten seksisymbolien historiaa kartoitetaan, Rudolf Valentino, jonka raukean puoliavoimet ja sensuellit silmät tekivät suuren vaikutuksen katsojiin. Salaisuus niiden takana on hieman tylsempi, Valentino oli likinäköinen, joten hän joutui siristelemään nähdäkseen jotain ilman lasejaan...(vastaavia julmia salaisuuksien paljastuksia: Marilyn leikkasi korkokenkien toisesta korosta pätkän pois saadakseen näyttävän keinuvan kävelytyylin).
Musiikissa sitten löytyykin lukuisia artisteja joiden tunneilmaisu korostuu entisestään siitä että soittotaito on korkeintaan sinnepäin. Outsider-genren viehätys perustuu pitkälti tähän...ja alalla kuin alalla löytyy taiteilijoita jotka ammentavat luovaa energiaa mielisairauksistaan, huumaavien aineiden väärinkäytöstä ynnä vastaavista (vaikka en moisten romantisointia kannatakaan niin ei niitä voi myöskään sivuuttaa).
Pohtia voi myös että minkä verran se joidenkin aistien puuttuminen vaikuttaa muiden aistien toimintaan, ainakin sokeilla muusikoilla on pitkä ja kunniakas historia ja Beethovenkin loppuaikoina kuuli musiikkinsa vain päänsä sisässä...
Etsin asuntoa Barcelonasta. Suunnilleen yhtä hauskaa touhua kuin työnnellä nuppineuloja kynnen alle.
Nyt on silloin tällöin surffailtua Yuutuubissa, kuuntelemassa musiikkia, suomalaista. Leevi&Leavingsin kautta tuli vaellettua sitten katsomaan mitä löytyy vaikkapa Kauko Röyhkältä, ja sitten ollaankin jo eksytty tutkimaan Raptorin ja Sigin tarjontaa...ja nyt olen fiilistellyt Katri Helenan, Paula Koivuniemen, Kirkan, Olavi Virran, Kristiina Hautalan, Four Catsin jne. parissa. Oi, tuolla olisi Helena Siltala laulamassa Ranskalaisista koroista, ja Carolan Rakkauden jälkeen...
Pahoiteltakoon sitä että Anita Hirvoselta löytyi vain yksi kappale. Ja Muskalta en löytänyt mitään.
Tämä on aika addiktoivaa touhua.
Olen katsellut viime aikoina Thin Man -leffojen sarjaa (kuusi on tehty, neljä olen nähnyt). Dashiell Hammettin dekkarin, johon sarjan ensimmäinen filmi Thin Man perustuu, luettuaan joutui kyllä hieman ihmettelemään, erityisesti niissä sarjan myöhemmissä leffoissa.
Sekä kirja että leffasarja perustuu vahvimmin päähenkilöpariin, Nick ja Nora Charlesiin ja näiden sujuvaan ja nasevaan dialogiin (Hammett näin epäilemättä vaikutti paitsi film noirin myös screwball-komedioiden kehitykseen). Mutta silti siirtyminen Hammettin varsin tylystä maailmasta (Nick ja Nora ovat mm. ihan reippasti alkoholisteja) Hollywoodin siisteyteen on lievästi sanottuna hämmentävä...ensimmäinen leffa vielä on tunnistettava Hammettin tarinaksi mutta siitä eteenpäin tyyli on kuin katsoisi sympaattista perhekomediaa, Bill Cosby Showta tai I Love Lucya jossa silloin tällöin murhataan ihmisiä.
Lievän hämärästä tunnelmasta huolimatta William Powellin ja Myrna Loyn roolisuoritukset Nickinä ja Norana ovat joka tapauksessa loistavia. Ei sillä juonella niin väliä.
Niin, muuten...huhtikuussa turisteja on, muttei niin paljoa kuin viime kerralla toukokuussa. Which was nice. Ja sää ei ollut mitenkään kuuma, mutta sellainen kiva kävelysää.
Kameraahan minulla ei ole, ja sinänsä mm. kirkoissa niistä kuvista tulisi aika huonoja (osassa ei saa kuvata lainkaan, ja lopuissa minä henkkoht suhtaudun kielteisesti salamavalon käyttöön, joka rajaa mahdolliset kohteet aika pieneen joukkoon). Jos kamera olisi, kuvattu olisi mm:
Yliajettu siili
Massiivinen seinämainos jossa Beckham on Armanin alkkareissa
Viiden litran muovinen vesikanisteri jonka kylkeen on tussilla kirjoitettu "siunattu" (tai siis se italiaksi, en muista). Kyllähän minä ymmärrän että jotenkin sitä siunattua vettä pitää liikutella mutta tuo oli jotenkin...
Kun vaalit ovat tulossa niin vaalimainoksia oli toki runsaasti. Aluksi ihmettelin sitä että kylläpäs täällä harrastetaan negatiivista kampanjointia kun monissa julisteissa oli puolueen tunnus jonka yli oli vedetty rasti. Kunnes tajusin että nämä äänestävät raksimalla kannattamansa puolueen...silti, kertoo ehkä jotain Italian politiikasta :)
Kaupunki vaikutti muutenkin vähemmän Disneylandilta kuin aiemmin (tosin paria perinteistä turistialuetta välttelin). Ehkä se oikea kaupunki on siellä olemassa...
Forumilla kävin ja Colosseumilla. Jälkimmäinen näyttää loppujen lopuksi komeammalta ulkoapäin (no oli se kiva sisältäkin). Vinkki: osta pääsylippu Forumilta, samalla lipulla pääsee myös Colosseumiin, mutta siellä lipunmyyntiin on piiiiitkä jono.
Kuitenkin on todettava että antiikin rakennukset eivät niin kauhena suurta vaikutusta tee minuun, ne ovat muodokkaita kivikasoja joista osassa on hämäriä reliefejä. Pidän enemmän keskiajasta.
Ruoka oli hyvää, joskin huomasi että niitä paikkoja kannattaa katsella koska laadussa on isoja eroja, samoin hinnassa, ja nämä eivät ole millään tavalla verrannollisia keskenään (eivät edes käänteisesti). Ja pitäisi matkustaa jonkun sellaisen henkilön kanssa joka tilaa trippaa, itse en halua sitä tilata mutta haluaisin maistaa...
Jos hän joka palvoo kauneutta
ei tunne rumuutta kohtaan rakkautta
hän kitukoon päivän auringossa
ilman yön antamaa vilvoitusta.
Kun naapurilentokentältä pääsee niin näpsästi Roomaan, niin piti sitten käydä siellä uudestaan...hajamietintöjä tulee myöhemmin, nyt päätin listata Rooman kirkkojen Top 10, niistä joissa olen käynyt.
Yleisesti ottaen on todettava että pidän suuresti keskiaikaisesta ja renessanssitaiteesta ja arkkitehtuurista, joissa kirkot ja uskonnollinen taide näyttelee suurta roolia. Niinpä Rooman kaltaisessa kaupungissa jossa niitä historiallisia kirkkoja riittää, on paljon koluttavaa.
Kauneus on Jumalan ominaisuus, niinpä kauneuden edessä meditointi on uskonnollinen harjoitus. Johtuen mittakaavasta, kuvien ja veistosten hankalasta sijoittelusta ja yleisesti hankalasta valaistuksesta sen kauneuden hahmottaminen on vain joskus kovin vaikeaa, kokonaiskuvaa on vaikea saada (mikä on myös Jumalan ominaisuus, ja näin ollen hyvä pitää harjoituksessa mielessä).
Sivujuonne nostalgisen haikeaa melankoliaa tulee sitten kaiken materian katoavaisuudesta, kuvat rappeutuvat pikkuhiljaa, marmorilaattojen tekstit hioutuvat näkymättömiin ja jos eivät, nimet ja tapahtumat josta tekstit puhuvat käyvät hankalammiksi ymmärtää, ruusu katoaa ja jäljelle jää vain ruusun nimi. Katoaminen on osamme täällä.
Seuraava rankkaus on tehty vakaalla perstuntumalla: jos tekee vaikutuksen niin hyvä. Liian suurissa kirkoissa ei pysty hahmottamaan kokonaiskuvaa, toisaalta liian pienissä kappeleissa ei ole niin paljon nähtävää...kovin obskuurit kirkot eivät välttämättä ole lainkaan käytössä tai jos ovat niiden aukioloajat ovat niin hankalat että vaikka ohi kuljinkin niin eivät olleet auki, mutta niissä suositummissa/kuuluisammissa liian suuret vaeltavat turistilaumat myös heikentävät tunnelmaa (ja oikeasti, se että tämän nimenomaisen kirkon ovessa ei lue "EI SALAMAVALOJA" ei tee niiden käyttöä vähemmän ärsyttäväksi)...tasapaino on hankala ja sinänsä myös hirvittää kannustaa muita menemään niihin viehättävän rauhallisiin kirkkoihin, että josko ne menevät sitten pilalle, mutta kun tämän blogin lukijakunta on vähäisempi kuin Lonely Planetin, niin olkoon suosituslista rehellinen :)
Monissa kirkoissa, niin näissä listatuissa kuin listaamattomissakin on merkittävien taiteilijoiden merkittäviä töitä. Niitä ei erikseen arvostella, tässä puhutaan yleisestä estetiikasta, tunnelmasta ja fiiliksestä.
Pietarinkirkko putoaa suoraan listasta pois. Sellainen jonotus kuin mitä sinne pääsemiseen tarvitaan vaatii vähintään Jeesuksen ilmestymistä suorittamaan vesi-viiniksi-ihmeen. Jään odottamaan henk.koht. opastettua kierrosta Vatikaaniin. Tämä tapahtunee paljastettuani salajuonen johon mahdollisesti kuuluu hippunen antimateriaa.
1. S. Maria in Trastevere
Tämän taisin mainita jo viime kerran blogimerkinnöissä viime käynniltä Rooman kauneimmaksi kirkoksi...ja nyt hieman hirvittikin mennä sinne että jos olen lietsonut muistikuvani liian hienoiksi ja koen pettymyksen uusintakäynnillä...no, se oli vielä hienompi kuin mitä muistinkaan.
Trasteveren kaupunginosa on edustettuna myös toisella kirkolla tällä listalla, ja ne muutkin mitä siellä näin olivat varsin kauniita, joten suosittelen Rooman-matkailijoille varauksettomasti Trastevereen tutustumista.
2. S. Prassede
Tämä oli jossain määrin yllätys. S. Maria Maggioren isossa kirkossa käytyäni huomasin kartasta että siinä vieressä on yhdellä sivukujalla pieni kirkko varustettuna varsin vaatimattomalla julkisivulla...mutta sitten kun menee sisään niin sitä sydäntävavistavaa kauneutta löytyykin sitten sitäkin enemmän. On se vaan hieno.
Reliikkibongareille mainittakoon että täältä löytyy mm. reipas kappale pylvästä johon Jeesus sidottiin ruoskittavaksi.
3. S. Maria sopra Minerva
Goottilainen tyyli ei ole kovinkaan vahvasti Italiassa edustettuna, ja tämä onkin ainoa merkittävä goottilaistyylinen kirkko Roomassa (yhden toisen pienen kappelin julkisivun näin mutta oli kiinni). Mutta kaunis ja vaikuttava kirkko johon on haudattu pyhä Katariina sienalainen (taas kerran, reliikkibongareille). Kuriositeettina mainittakoon myös että yhdeltä seinältä huomasin myös John Vikströmin nimen...
4. S. Maria in Cosmedin
Kirkon edessä on kuuluisa muistomerkki Totuuden suu, joten turisteja näillä kulmilla pörrää...mutta kirkko itsessään on viehättävän vanhanaikainen ja teeskentelemätön, moniin muihin verrattuna jopa karu sellaisella elegantilla tavalla...ei yritä olla mitään, vain on. Jopa synkkämielinen luterilainen voi tämän kirkon hyväksyä.
Ja lisää reliikkejä! Täällä majailevat pyhän Valentinoksen maalliset jäännökset.
5. S. Marco
Ottaen huomioon sijainnin (Capitolino-kukkulan vieressä, kivenheiton päässä ulko-ovesta pörrää tuhansia turisteja) tämä oli yllättävän rauhallinen ja viehättävä kirkko, jossa harrasta tunnelmaa lisäsi klassinen musiikki (taustamusiikki tuli vastaan tämän ohella vain S. Maria in Trasteveressa, siellä urut, täällä jouset). Ja vierailijoiden päästäminen kryptaan on toki aina hieno juttu, tämän kryptassa oli parin neverheard-marttyyrin haudat.
6. S. Giovanni in Laterano
Romaaninen kirkkoarkkitehtuuri ei ikinä saavuta samaa ADHD-hysteriaa kuin goottilainen tyyli parhaimmillaan/pahimmillaan mutta täällä Johanneksen basilikassa on kyllä yritystä. Tässä on sellaista "katolinen kitsch"-henkeä siinä määrin että vaikka järki kieltääkin moisesta pitämästä niin kyllähän tämä tekee vaikutuksen.
7. S. Cecilia
Trasteveren toiseksi kaunein kirkko, itsessään viehättävä ja parin euron hinnasta pääsee katselemaan kirkon alaisia arkeologisia kaivauksia ja kryptaa, jota kuvannee sana "pähee".
8. S. Lorenzo in Lucina
Niitä pienempiä ja vähäisempiä kirkkoja, mutta silti viehättävä, ja erityisesti täällä ihastelin tapaa jolla lattialaatoissa oleva kirjoitus kuluu pois...
9. S. Maria Maggiore
Iso kirkko lähellä Terminin rautatieasemaa, joten turisteja on paljon ja tunnelma jotenkin rauhaton...mutta eipä voi valittaakaan, on siellä paljon kaunista nähtävää ja yleisesti on vaikuttava rakennus.
10. S. Ignazio
Upeat kattomaalaukset, joten toivottavasti niska ja selkä ovat kunnossa, sen verran takakenossa pitää olla...
Kunniamaininta Scala Santalle, jonka varsinaiseen kappeliin ei pääse sisälle (paavin yksityiskappeli), mutta sen verran mitä ritilän takaa näin niin komealta vaikutti...ja sitten tietysti ne sinne johtavat portaat. Pyhä Helena ei aikoinaan löytänyt vain pyhää ristiä, hän myös kuljetti mukanaan parisenkymmentä marmoriporrasta joita pitkin Jeesus nousi Pontius Pilatuksen eteen. Nyt ne on päällystetty tammilankuilla (kyllä ne sieltä alta näkee), ja ne kuuluu nousta polvillaan kontaten ja rukoillen. Jos oikein ymmärsin, näin tekemällä saa osittaisen syntien anteeksiannon.
Minä kuljin niitä sivurappusia pitkin joten synnit on yhä tallella...
Lisäksi nostettakoon esiin kaksi kirkkoa, joissa se varsinainen kirkko oli aika vaatimaton mutta ekstrat tekevät käymisen arvoisiksi.
S. Maria della Concezionen alla on kapusiinimunkkien hautausmaa, jossa munkkien luut on järjestelty varsin mielenkiintoisen näköisiksi monumenteiksi. Pääkallot on pinottu pilareiksi, kylkiluista tulee hienoja ornamentteja seinille ja kattoon ja reisiluista ja sormista saa myös kivoja sisustusideoita. Info sanoo että paikassa on n. 4000 munkin jäännökset...
S. Clementen varsinainen kirkko on vanha ja varsin vaatimaton, mutta yllämainitun S. Cecilian kirkon tapaan muutamalla eurolla pääsee katselemaan kirkon alaisia arkeologisia kaivauksia, ja se maanalainen kompleksi on oikeasti iso ja vaikuttava. Vanhaa roolipelaajaa sykähdyttää pääsy näin hienoihin maanalaisiin luolakomplekseihin, joskaan paikkaa ei voi suositella ahtaan paikan kammosta kärsiville...
S. Clementen yhteydessä on myös kirkkojen piirissä harvinaisuus, yleisölle avoin vessa. Mikä luonnollisesti on turistille arvokas löytö. Ja kadun toisella puolen on nallejen jäätelöbaari/kahvila :)
