...it only takes a camera to change her mind...

Versiot Model-kappaleesta, paremmuusjärjestyksessä ja levyt jolta löytyvät

1. Kraftwerk (Man-Machine)
2. Big Black (Songs About Fucking)
3. Eläkeläiset (Das Humppawerk)
4. Erdmöbel (No. 1 Hits)
5. Nylon 66'ers (Zum Teufel, Baby)

Alkuperäinen on toki aina alkuperäinen, ja Kraftwerk saa myös parhaiten kappaleen dynamiikan toimimaan, jopa eroottisista tuntemuksista kertova laulu saadaan viileän etäiseksi mutta samalla koukuttavan kiehtovaksi. Muut neljä esittäjää ovat kukin lähteneet vetämään sitä omiin suuntiinsa. Big Blackin äkäinen särökitararock on näistä onnistunein, onnistuen olemaan lähes itsenäinen ja tasapainoinen teos, se kuulostaa ennen kaikkea Big Blackilta. Erdmöbelin loungahtava versio on alkuperäiselle varsin uskollinen, mutta samalla ei oikein kykene tuomaan mitään uutta. Eläkeläisten ja Nylon 66'ersin tyypillinen lähestymistapa ei oikein tähän kappaleeseen sovi, joskin Eläkeläiset vetävät homman kuitenkin kunnialla, Big Blackin tapaan rock-lisäyksellä...samoin se slaavilaishenkinen taustakuoro oli mainio. Nylon 66'ersin versio jää lähinnä epämääräiseksi kilkutteluksi.

Uskoakseni Model on levyhyllyssäni se kaikkein eniten coveroitu kappale viidellä versiolla, ainakin Smells Like Teen Spirit tai Black Coffee jäävät vain kolmeen (Nirvana, Erdmöbel, Pansy Division ja Nina Simone, Peggy Lee, Sinead O'Connor) joskin kummastakin kappaleesta olen toki kuullut muutaman muunkin version...

Joillekin ihmisille cover-versiot ovat kauhistus, itse en näihin kuulu, päinvastoin. Toki on olemassa lukuisia mitättömyyksiä ja rahastuksia kun omat ideat on loppu, mutta niiden perusteella ei pidä koko ideaa hylätä. Taiteellista kunnianhimoa voi valjastaa myös kiinnostavalla tavalla tulkittuihin, hyvällä maulla valittuihin vanhoihin kappaleisiin, joko yrittäen saada ne kuulostamaan "omilta" tai sitten kommentoida sitä alkuperäistä.

Sitä paitsi en kannata nykyistä siinä Sgt Pepperin aikoihin länsimaisessa kevyessä musiikissa alkanutta tekijäkulttia jossa se kappaleiden itsetekeminen on palvottava itseisarvo. Toki se on hienoa mutta silti paljon on musiikkia tehty ilman moista kulttia...klassisessa musiikissa harvassa ovat ne esittäjät jotka vain omaa musiikkia esittävät, kansanmusiikissa on kautta aikojen lainailtu kaikkea mahdollista mihin on vain päästy käsiksi (samoin myöhemmin rapissa), jazzissa ja iskelmässä toisten tekemien kappaleiden esitys on enemmän sääntö kuin poikkeus, Elvis ja Beatles ponkaisivat uransa alkuun lainamateriaalilla (ja Elvis ei kai lainkaan omaa materiaalia kirjoittanut, vaikka niitä kappalemeriittejä nimiinsä laitettiinkin)...

Jos ei arvosta hyviä cover-versioita niin miksi ylipäänsä kuuntelee muiden ihmisten tekemää musiikkia? Minä en ole Karl Bartos enkä Ralf Hütter, joten Model-kappale ei ole "minun" riippumatta siitä kuuntelenko vai esitänkö minä sitä. Samalla se kuitenkin on minun, koska minä sitä olen päättänyt kuunnella ja kaipa jopa jostain syystä.