Tänään valmistettu sellaista keltaista sludgea, joka toivottavasti näyttää hyvältä mikroskoopissa kun se kuivuu.
Seuraavaksi pitäisi ottaa selvää miten valmistetaan toisenlaista kellertävää sludgea. (onko sanalle sludge muuten osuvaa suomennosta? En keksi mitään hyvää)
Lauantaina olin keikalla, ryhmä nimeltä Bubble Beatz esiintyi paikallisessa kulttuurikeskuksessa. Lähtöfraasina oli "trash percussion" ja sitähän se oli...kolme soittajaa, yksi veti syntikasta ja tietokoneelta electronicaa ja kaksi muuta sitten rummuttivat tyhjiä tynnyreitä, metallilevyjä, kattiloita ja kaikkea muuta mistä lähti ääni (perkussioiden lisäksi käytössä oli myös viemäriputkesta väsätty didgeridoo...).
Kun en ollut yhtyettä aiemmin kuullut niin mennessä oli vielä sellainen "mitäköhän tulee" olo, liikutaanko enemmän sellaisessa Test Department -tyylisessä atonaalisessa melussa (joka on ihan hauskaa pieninä annoksinamutta kokonainen konsertti kävisi aika raskaaksi) vai Cleaning Women -henkisessä svengissä...ystävällisesti kallistuivat sinne jälkimmäiseen suuntaan, groovea löytyi vaikka muille jakaa ja soittaminen myös näytti tyylikkäältä. Joskin levyllä varmasti kuulostaisivat todella paskoilta :)
Kompulsiivisena musiikinkuluttajana tottakai tuli napattua pari levyäkin mukaan sieltä Suomesta...
Ultra Bran kokoelmaa ja kakkoslevyn ekstroja ei omanani ollut, vaikka olen toki kuunnellut läpi aiemmin...nyt on. Ekstroista nousee suosikki-UB-kappaleiden joukkoon ainakin Lähettäkää minulle kirjoja, varsinaiselta levyltä jäi harmittelemaan sellaisten henkkoht suosikkien puuttuminen kuin Entäs nyt?, Moskova ja Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia. Mutta olihan noita hyviä näinkin :)
Samoin elämää piristi että Nylon 66'ersilta on ilmestynyt uutta materiaalia ja siinä sivussa kokoelma, ja pitihän se napata. Diskoversionsa Dead Kennedysin klassikosta Holiday in Cambodia ei kymmenen peräkkäisen kuuntelukerran jälkeen ole enää kuin ylimaallisen loistava teos, ja naapurit tykkää (siinä sivussa voi aika ajoin kuunnella vaikka Hands Upia, Love Testia ja Oye Como Va:ta).
Riston eka ei säväyttänyt samalla tavalla kuin Aurinko Aurinko Plaa Plaa Plaa, ehkä se parilla lisäkuuntelulla aukeaa paremmin mutta hillittömät tyypilliset hypinnät ja tiukka pop-koukutus ei vielä ole esillä.
Beherit on Suomen paras metallibändi, heiltä löytyi nyt kahdesta varhaisesta ep:stä koottu The Oath of Black Blood. Eka puoli on aika sellaista perinteistä blackmetalörinää mutta viimeisillä kappaleilla päästään jo sinne tunnelmallisempaan ja kokeellisempaan suuntaan...Hail Sathanas!
Kun en pääse muuten fyysisesti tekemään vaalityötä eduskuntaehdokkaani puolesta, ainakin ilmoitan sitoutumiseni täällä (ei kai mainonta ollut kiellettyä säännöissä?).
Helsingin vaalipiirin (johon hämmentävästi kuulun vaikken ole siellä pariin vuoteen asunutkaan) ehdokas numero 234, Miina Kajos, Vasemmistoliitto.
Olin pitkän viikonlopun ainejärjestön vuosijuhlissa. Ja tottakai kun käy kaikilla mahdollisilla silliksensaunanjatkoilla niin nyt on yhä "meillä on uni". Ihan hyvä että otin tämänkin päivän vapaaksi :)
Mutta hauskaa oli, varsinkin sunnuntaina kun kaikki olivat kovasti väsyneitä ja hyvin vaihtelevissa lasku- ja nousuhumalan tiloissa ja meno oli varsin kaoottista. "Pitäiskö käydä yksillä jossain ennen saunaa?" "Kello on viisi, ei mikään ole enää auki." "Öö, kello on viisi _iltapäivällä_..."
Ehkäpä Werthamilla oli ihan pointtinsa kritisoidessaan supersankarisarjakuvia kyseenalaisista moraliteeteista...ainakin vanhat Wonder Womanit ovat todella kinkyja, ottaen huomioon että nyt puhutaan 40-50-luvuista ja pääosin lapsille tarkoitetuista lukemisista...
Ja sitten tietysti päälle rotustereotypioita ja reipashenkistä misogyniaa.
Niin, tänään on karnevaalin ensimmäinen päivä ainakin täälläpäin, Schmutzige Donnerstag. Päivä jolloin ei ole hyvä idea käyttää ainakaan sitä parasta kravattia (naiset leikkaavat sen poikki).
Näin viime yönä unta että Kokoomus voitti eduskuntavaalit. Ja muodosti hallituksen Keskustan ja Kristillisten kanssa (taisi siellä joku paikka irrota RKP:llekin). Kiitos, alitajuntani.
Äänestyslappukin tuli eilen postissa, nyt pitäisi päättää mihin sitä menee äänestämään...ystävällisesti näihin vaaleihin on avattu äänestyspiste myös Stuttgartiin jonne on helpoin mennä, jos ei huvita ottaa pitempää viikonloppua ja lähteä jonnekin kauemmas turistiksi.
Katsoin eilen Garbo-leffan vuodelta 1931, Mata Hari. Onhan se hieman erikoista että Greta Gustafsson on jaavalainen tanssijatar, ja Ramon Novarro venäläinen upseeri, ja armollisesti oli leffaan laitettu vain yksi lyhyt tanssikohtaus (jonka koreografia oli näköjään peräisin Hassun kävelyn ministeriöstä), ja juonestakin voisi kommentoida jotain vähemmän kaunista...itse asiassa on tasan yksi hyvä syy katsoa koko leffa: Garbon näyttelijäsuoritus. Ei edes uransa paras mutta silti riittävä vetämään koko sotkun yhdentekevyyden suosta.
Todettakoon muuten näin ystävänpäivän kunniaksi että rakkaus on kurjuutta: se vain ajaa ihmisen teloitettavaksi tai sokeutumaan lento-onnettomuudessa tai tulemaan hakatuksi kuoliaaksi puhelimella tai luopumaan kruunusta ja lähtemään maanpakoon tai hyppäämään junan alle tai kuolemaan kaksintaistelussa tai...tai sitten olen katsonut liikaa Garbo-elokuvia.
Eilen tuli sitten nähtyä enemmänkin hienoja kulttuurielämyksiä, katsoin illalla Tim Burtonin elokuvan Ed Wood...ja se oli hieno. Alku oli vielä sellaista hmm, mitäköhän tämä on, mutta leffa veti vastustamattomasti mukaansa: Tämä On Hyvä Elokuva. Kaunis, herkkä, hauska, surullinen...
Näyttelijät olivat myös loistavia: Johnny Depp nimiroolissa toki teki koko leffan mutta herkullisia sivurooleja oli yllin kyllin: Martin Landau Bela Lugosina, Sarah Jessica Parker Edin ensimmäisenä tyttöystävänä, Bill Murray, Juliet Landau, George Steele...
"Why if I had half a chance, I could make an entire movie using this stock footage. The story opens on these mysterious explosions. Nobody knows what's causing them, but it's upsetting all the buffalo. So, the military are called in to solve the mystery."
"You forgot the octopus."
"No, no, I'm saving that for my big underwater climax."