Naispappeuskysymyksessä uusi vaihe
Naispappeuskysymyksessä on tultu uuteen vaiheeseen. Eräät naispappeuteen kielteisesti suhtautuvat papit ovat tietoisesti kärjistäneet tilanteen joissakin seurakunnissa äärimmilleen. On jopa kieltäydytty annetuista virkatehtävistä, yhteistyöstä toisen papin kanssa heidän kaikkein keskeisimmässä virkatoimessaan, jumalanpalveluksessa. Mikään työnantaja ei voi hyväksyä tällaista keskeisen velvollisuuden laiminlyöntiä eikä sen tarkoituksellista toistamista.
Ensimmäinen tällainen tietoon tullut tapaus on nyt saatettu kirkon järjestyksen mukaisesti tuomiokapitulin käsittelyyn. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli onkin ryhtynyt välittömästi toimenpiteisiin ja käynnistänyt asian lain mukaisen tutkimisen.
Pidän tilannetta valitettavana erityisesti sen vuoksi, että piispainkokouksen antama selväsanainen ohje tällaisia tapauksia varten kutsui osapuolia ensisijaisesti neuvotteluun ja etsimään yhdessä sovintoratkaisua. Piispainkokous on katsonut, että vaikeat tapaukset olisi mahdollisimman pitkälle pyrittävä ratkaisemaan ns. pastoraalisin keskusteluin. Tähän mahdollisuuteen ei ole nyt tartuttu tai neuvotteluissa eivät naispappeuden torjujat ole osoittaneet valmiutta sovintoratkaisuihin muutoin kuin itse sanelemillaan ehdoilla.
Omaan, kirkon yhteisestä päätöksestä poikkeavaan raamatuntulkintaan vetoaminen ei oikeuta pappislupauksen tai virkavelvollisuuksien rikkomiseen.
Monet naispappeuteen kielteisesti suhtautuvat toimivat pappislupauksensa ja kirkon järjestyksen mukaisesti yhteistyössä naispappien kanssa. He eivät ole aiheuttaneet ongelmia kirkossamme. Naispappeuteen kielteisesti suhtautuvaa vakaumusta sinänsä ei kirkossamme pidetäkään harhaoppina.
Naispappien syrjintää ei kuitenkaan voida hyväksyä. Tämä itsestäänselvyys täytyy toistaa taas kerran uudelleen. Se on kirkon omien, aidosti Raamatusta nousevien rakkauden, toisen kunnioittamisen ja tasa-arvon periaatteiden samoin kuin yhteiskuntamme lain vastaista.
Suuri valtaenemmistö maailman luterilaisista kristityistä elää kirkoissa, joissa naispappeus on toteutettu. Vetoaminen keskusteluissa ja julkilausumissa kristittyjen enemmistön toisenlaiseen käytäntöön, on luterilaisessa kirkossa harhauttamista, kun jo katolinen kirkko, jolla on toisenlainen virkakäsitys, yksin muodostaa tuon enemmistön.
Olen syvästi pettynyt siihen, että joukko pappeja ei ole vastannut siihen yhteistyötarjoukseen, jota esimerkiksi kirkolliskokouksen ponsi naispappeuden hyväksymisen yhteydessä merkitsi. Se on tahtonut etsiä muuta kuin pastoraalista ja sovittelevaa ratkaisua. Tilannetta ollaan ajamassa tietoisesti sellaiseen vastakohta-asetteluun, josta poispääsy ei ole mahdollista neuvonpidon ja sovittelun avulla. Silloin keinoiksi jäävät kirkkolain mukaiset kovemmat toimenpiteet. Voi vain kysyä, kenen etua tai mitä tällä halutaan ajaa.
Kiristämällä yhteistyön sijasta vastakohtaisuutta ei juuri koskaan päästä hyvään ratkaisuun. Ainakaan kirkon parasta ja sen tehtävän hyvää toteuttamista sillä ei etsitä eikä edistetä.
Jukka Paarma, arkkipiispa
