Pohdinta

Rupesin tuossa eilen jostain syystä vaan miettimään, että olenko minä aina ollut homo. Ja tulin kyllä siihen tulokseen, että kyllä. Ensimmäinen poikapuoleinen ihastus oli esikoulussa. :D Mutta törkimys muutti jonnekin hemmetin Pieksämäelle. :D

Niin ja leikin paljon mieluummin lapsena nukeilla kuin jollain autoilla. Toki joskus jollain pikkuautoilla ajelin, mutta paljon enemmän nukeilla. Ja tykkäsin leikkiä kaikenmaailman kokki puuhia. :D Sinänsähän se ei kerro mitään homoseksuaalisuudesta, mutta kun vertaan sitä muiden lasten leikkeihin (siis sukulaisten), niin sijoittuuhan se enemmän tuonne tytööjen leikkien rintamalle.

Minusta on kyllä niin törkeää, että joku sellainen, joka ei ole homo, alkaa sanomaan jotain homojen sairaudesta tms. Puhumattakaan siitä, että homous olisi joku valinta. Tuskin kukaan koskaan valitsee homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden väliltä. Ainakaan minulta ei ole kysytty! Kaikkea ne jotkut saavat päähänsä! Puontikin, vaikka on ollut itse homo (ja minusta on kyllä vieläkin) kehtaa väittää vaikka mitä sontaa. Minusta tuntuu, että Puontilla on oikeasti ollut vaikeaa hyväksyä itsensä ja on siksi ihan oikeasti tarvinnut "eheytystä", mutta en minä kyllä jotenkin usko siihen eheytykseen.

Jossakinhan sanottiin, että eheytys on elinikäinen prisessi. Koskaan ei voi eheytyä täysin heteroksi (toisin kuin ne sivuillaan väittävät, siitä ei vain pidetä meteliä). Puontillakin taitaa olla vieläkin joku henkilökohtainen ohjaaja tms. joka auttaa. "Eheytetty" joutuu kuulema olemaan tosi varovainen, esim. ei uskalla juoda alkoholia, jotta ei humalapäissään tuhoaisi kaikkea sitä, mihin on jo päässyt.

Ihan hullujen hommaa minusta.