Näköjään on taas kulunut reilu viikko edellisestä blogauksestani, noh.. hiljaa hyvä tulee...
Ihmettelen taas tätä kellojenvääntämistraditiota, eihän tässä ole mitään järkeä. Muutenkin päivät tuntuvat lyhenevän syksyn edetessä ja sitten vielä aikaistetaan pimeäntuloa tunnilla. Sadistista. Virkamieshapatusta. On se sitten kivaa lähteä aamulla valoisaan aikaan töihin, ja viettää se koko valoisa aika siellä toimiston pimeydessä loisteputkien ihanassa loisteessa. Ja kun lopulta sieltä kubiikkelistaan pääsee illalla ulos on pimeää. Ei ihme että Prozacia kuluu tässä maassa talvisaikaan. Have a Prozac and smile :-)
Keskiviikkona olisi taas lähtö, Budapestiin, taas. Lauantain pyykit roikkuvat vielä tuossa telineessä, taidan kahmia ne suoraan huomenna laukkuun. Ei ole pakkausongelmia ainakaan. Reissuelämässä on se hyvä puoli, että oppii pakkaamaan aivan ällistyttävällä nopeudella oikeat kamat mukaansa kahden viikon reissulle ja onnistuu vielä mahduttamaan ne alle 100 litran matkalaukkuun, mukaanluettuna 5 paria kenkiä ;-)
Noh... tää rupeama on kohta onneks ohi, bye bye Budapest. Mieli ei tee ainakaan sinne kovin äkkiä lomamatkalle. Warsaw, here I come...!!! (jippii....)
Löysin jotain uutta mihin voin paneutua, Buddhismi. Saa nähdä miten pitkää sekin innostus kestää....
Nyt sukellan peiton alle lämpimään unelmoimaan jostain..... jostain :-)
