Takaisin sivistyksen parissa

Ah... reilu viikko meni maaseudun rauhassa kohtalaisen nopeasti, saavuin vain puoli tuntia sitten takaisin sivistyksen pariin. Hypin yli postivuoren ja rojautin laukkuni eteisen lattialle. Rojahdin sohvalle ja kuuntelin kaupungin hiljaisuutta (Linnanmäeltä kuuluvia kiljahduksia, lentokoneiden jyrinää, ratikan kirskuntaa ja penskojen ääniä sisäpihalta. Olin takaisin kotona :-) Tai no, tulihan aamulla lähtenyt kotoakotoa, mutta se paikka ei tunnu enää kodilta. Pidän maaseudun hiljaisuudesta mutta se on alkanut pelottaa minua viime vuosina. Ei ketään missään, hiljaista, siis todella hiljaista. Tuuli, heinäsirkat, sade. Yöllä luulet tulleesi hulluksi ja alat kuulla rapinoita ja ripinoita joka puolelta. "Mikä se oli??!?!!" ja pomppaat sängystä ylös sydän kurkussa, todetaksesi että pakastin keittiössä käynnistyi.... Olen takaisin ihmisten ilmoilla. Maalla on kiva käydä moikkaamassa vanhuksia mutta en ikinä muuttaisi sinne takaisin asumaan. Minusta on tullut urbaani maalainen kaupungissa. Ja pidän siitä :-)