Onneksi maanantai on jo aika pitkälti ohi.
Jotenkin tänään oli vain NIIIIIIIIIIIIN maanantai.
Ajattelin aamulla olevani ahkera ja suunnistin sitten heti aamusta spinning-tunnille seitsemäksi. Kiireinen aamupakkaus kostautui. Ensin tajustin juomapullon jääneen kotiin. Tunnin jälkeen suihkuun ja saunaan mennessäni huomasin toilettimeikkipussukan shampoineen, deodorantteineen, hiusvahoineen ja muine homolle tärkeine purnukoineen jääneen kotiin myöskin. Noh.. onneksi töissä oli varadödö ja varahiusvaha...
Salilta töihin pääsy oli taas oma episodinsa. Näin 248n perävalot ja sitten jäinkin odottelemaan uutta bussia. Alkoi sataa. Reilun 10 minuutin päästä 231K körötteli paikalle ja huokaisin helpotukseta, tai ainakin melkein. Unohdin ihan täysin että se priun 231K kääntyy Leppävaarasta Hämevaaraan eikä jatka Kiloon ja Karamalmille päin... eikun Leppävaarassa ulos bussista ja odottelemaan uutta bussia.. 10 minuutin odottelun jälkeen 270 saapui paikalle ja satoi... ihanaa päästä töihin hikisennahkeannihkeänmärkänä, farkunlahkeet märkinä ja perhanan rakennustyömaan takia vielä kuraisenhiekkaisina kömmin töihin. raaargh...
Onneksi päivän pelasti puoli kymmeneltä alkanut hieronta :-) Komia mies käsitteli minua tunnin ajan :-)
Melkein nukahdinkin siihen hierontapöydälle, onneksi oli senverta kipeitä paikkoja, että tuli herätys välillä :-)
Ja tämä pirun kuntoilu on saanut aineenvaihdunnan ihan villiksi, ei tartte kuin ajatella liikkumista niin hikoilen.... argh... ;D
