hmmm.....

Sain lopulta tehtyä sen mitä olen siirtänyt viikkokaupalla, siivosin asuntoni perinpohjin. Raahasin vaatehuoneesta 8 muovikassillista vanhoja vaatteita roskiin (niille jotka sanovat että UFF:in lootaan kaikki vanhat vaatteet, tiedoksi, että kyseessä todella oli loppuunkäytettyjä vaatteita, joita UFF ei tod. halua lootiinsa). Nyt on siis taas tilaa shopata uutta rääsyä hyllyntäytteeksi.
Pari kertaa siivouksen tohinoissa meinasi iskeä astmakohtauskin kaiken pölyn keskellä, kun kirjahyllyä raivasin. Mutta nyt on taas vallan miellyttävää kotosalla pyöriä kun on villakoirat pois näykkimästä nilkkoja :-)

Siivous todella piti minut kiireisenä koko viikonlopun, kuitenkin yhtäkkiä tajusin, että tämä viikonloppu on erilainen kuin muut pitkään aikaan. Tämä viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu sinkkuna kotona. Pitkäaikainen suhteeni loppui parisen viikkoa sitten, mutta Kiinan reissun ja menneen viikon työhässäköinen tohinassa en ole paljon kerennyt ajatella eroasiaa ja sen seurauksia. Olemme olleet vieläkin yhteydessä joka päivä ja toivottavasti olemme jatkossakin, ystävinä olemme luvanneet pysyä ikuisesti. Yhtäkkiä vain tajusin, että ei enää yhteisiä viikonloppuja jne, hassua miten sitä on tottunut tiettyihin rutiineihin. En ole yleensäkään kovin tunteellinen ihminen ihmissuhdeasioissa, eikä nytkään ero mitenkään koville minulla ottanut. Olen ilmeisesti jonkinnäköinen tunnekylmäkkö. Lähinnä näen kaiken tapahtuvan polkuna eteenpäin, oli tapahtunut ikävä tai iloinen asia. Kaikessa on kaksi puolta, musta ja valkoinen. Surullisesta asiasta voi kummuta iloa ja päinvastoin. Elämä on.