*haukotus*

Olen lähes rikki...
Torstaina palasin Varsovasta, perjantaina suhasin pää kolmantena jalkana parturiin kesken työpäivän ja sieltä suoraan kodin kautta kentälle, jotta kerkeän Savonlinnan koneeseen. Lakkiaiset lauantaina ja sitten tänään takaisin Helsinkiin ja huomisaamuna Varsovaan... Vähemmästäkin pieni ihminen menee sekaisin. Matkalaukku ammottaa tyhjyyttään tuossa, kahden viikon tavarat siihen pitäisi mahduttaa. Ei huvittaisi nyt yhtään lähteä minnekään.

Lakkiaisissa tuli taas sukulaisyliannostus ja -ahdistus. En koskaan ole julkisesti liputtanut homouttani ja vain tietyt sukulaiset ovat asiasta tiedustelleet ja heille olen asian selkeästi ilmoittanut kuin se onkin. Mutta oikeasti, ovatko ihmiset tyhmiä, vai eivätkö halua/uskalla vain todeta totuutta ääneen. Jos mies on 27 -vuotias, ei tyttöystäviä ole aikaisemmin näkynyt ja jos niistä tiedustellessa naurahtaen totean, että "Eipä noita paljon tällainen kiireinen ja täysin kotitöihin koulutetu mies tarvitse" (anteeksi seksistisyyteni tuossa kommentissa) niin paljon jää arvaamisen varaa :-D (ja oikeesti.. käyttäisivät silmiänsä)
Kaikki ikäiseni sukulaiset tuntuvat sikiävän, menevän naimisiin jne... Väkisin tulee välillä ajateltua, millaista elämä olisi heterona, mutta en valita, homona on kivempaa :-)
Ajatuskin naisen kanssa elämisestä ahdistaa :D

äh... ajatus katkesi... taidan palata siis pakkaamisen pariin...
ahistaa... monet kengät otan mukaan...? (tennarit, salikengät, kahdet kengät töihin ainakin...) hmmm...