Scherzo-journalism

tuo edellisen blogauksen hymiökuvake näyttää suunnilleen pumppu-barbaran suulta :D

Levyale!!!
Must resist!
Must resist!
Must resist!
Must resist!
Kaikkea ne keksivätkin että saavat ihmisiltä rahat pois!
Evil record companies!
Pelkään että eksyn levykauppaan ja kävelen ulos järkyttävän levykasan kanssa ulos....
ARGH!!!

Mulla on ollut aivan järkyttäviä uniongelmia tai siis nukahtamisongelmia viimepäivinä. Illalla pötkähdän vällyihin väsyneenä ja valmiina nukahtamaan, mutta sitten ei tapahdukaan mitään. Pyörin ja vääntelehdin sängyssä, ajatukset laukkaavat kuin vimmattu. ARGH! Jotenkin kroppa ei halua rauhoittua illalla vaikka väsymys painaakin. Toivottavasti tänään ei tartte pyöriskellä.
Tänään piti lähteä bodypumppiin, mutta jotenkin tuo juuri alkanut myräkkä laski intoa ja väsyttää pirusti. Märkää, pimeää, harmaata, loskaa, paskaa, viimaa, kylmää, koleaa, sellasita luihin ja ytimiin pureutuvaa kylmyyttä. Yök.
Rannikolla asumisen ehdoton miinuspuoli on tämä "talvi". Sisämaassa ei ole tällaista kamalaa kalseutta ja talvi on muutenkin TALVI, eikä vain jotain, joka muistuttaa kaukaisesti jotain talventapaista. Tosin tänä talvena Rovaniemen alapuolella ei ole paljoa talvesta ollut tietoakaan, mutta silti...
Onneksi sisällä on lämmintä ja saa kuumaa teetä ja kurkkuvoileipää :-) How English of me :-)

Yök.. mikä pistää ihmisen mähkimään järkyttävän määrän pastaa itseensä, niin, että taju meinaa lähteä puolen tunnin kuluttua. Tiedän, minun pitäisi välttää hiilihydraatteja, mutta ruokalassa ei ollut mitään muuta syömisenarvoista. Vai miltä kuullostavat, ruispaneroidut muikut :G ne näyttivät aika etovilta... ruisleipämuruissa köllöttäviä muikkuja, jotka näyttivät siltä etteivät ne ole nähneet kunnolla mitään kuumaa pannuntapaistakaan.

JuhaniV ihmettelee keskustelussa blogien funktiota, onko tämä vain narsistien löpinää vai mitä...?

Silloin joskus aikoinaan penskana tuli pidettyä päiväkirjaa, tiedättehän, sellaista joka oli äärimmäisen salainen ja siinä oli lukkokin. Se ei ollut kuitenkaan kovin pitkäikäistä, ainakaan minulla. Jotenkin se innostus vain lopahti alkuunsa. Monta kertaa tuli alotettua uusi päiväkirja, muutaman viikon sitä tuli kirjoiteltua "Rakas päiväkirja... blaah blaah blaaah.." Ja auta armias jos joku olisi saanut tietää, mitä sinne on kirjoittanut! Oh my God! Se olisi ollut maailmanloppu!

Mutta mitä nyt sitten teen... kirjoitan löpinöitäni kaikkien nähtäville tänne nettiin. Pontentiaalisesti tuhannet ihmiset lukevat elämääni viikossa. No, eikä se mua oikein haittaakaan, kai siinä se pieni (eikä varmaan kovin pienikään) narsisti itsessäni tulee esiin. "Apua!!! Kukaan ei ole kommentoinut viimeistä postaustani!!! Mä en ole tarpeeksi kiinnostava!!! ARGH!!!!"

Mutta joo... tänne saa purkaa joskus sitä turhautumistaan, löpistä sitä paskaa, jos ei muutakaan tule mieleen ja tekee vain mieli pölistä turhanpäiväistä. Yhdessä vaiheessa meinasin tehdä tästä blogista matkapäiväkirjan, mutta työreissuissa ei ole kovin kauheasti mitään niin kiihottavaa, jota kannattaisi tänne tunkea. Lentokenttiä, lentokoneita, takseja, hotelleja, toimistoja ja hotelleja, takseja, lentokenttiä, lentokoneita, lentokenttiä ja takseja ja KOTI! :-)
Ja enää en matkustele niin kamalasti työkseni.
Mutta Australiasta tänne tulee tavaraa ja runsaasti!

Nyt takaisin epätoivoisten kotirouvien pariin Wisteria Lanelle :-)

Joo taas on uusi vuosi ja on kaikkea mielessä, mitä pitäisi tehdä tänä vuonna. Laihdutusta, kunnonkohotusta, jne jne jne jne jne jne jne jne jne...

Tammikuun pidän ainakin detox periaatteella. Eilen oli vanhan elämäni viimeinen päivä, kävimme parin ystävän kanssa Kampin Henri'X BBQ Housessa tunkemassa itseemme jokainen sisäfilettä. Vieläkin vähän raskas olo :D

Yleensä kun olen aloittanut "uuden elämän" olen tullut kipeäksi parin viikon sisään ja se "uusi elämä" on kyrvähtänyt sitten siihen. Nyt aion taistella flunssaa vastaan, en anna minkään basillin pilata suunnitelmaani. Puolitoista kuukautta ja pitää olla Bondi beach kunnossa. (as if.. mutta vähän pitää saada vatsanseutua kiinteämmäksi)

Tänään aloitan uuden elämäni tunnin spinningillä, ohjaaja on aika hottis, mut valitettavan hetero :-P Mutta kuntoilemaanhan sinne mennään :D

En varmasti laula!!!

Noin 47 vuorokauden kuluttua olen lentokoneessa matkalla kohti Sydneyä. Matkakuume alkaa nousta.
Aloin jo tiirailemaan paikkoja missä haluan käydä jne...
Sattumalta lomani aikaan Sydneyssä on menossa Mardi Gras, kuinka somaa. Ja kateellisena Helsinki Priden kokemusten jälkeen voi vaan katsoa tapahtumalistaa... melkein toistasataa tapahtumaa kolmen-neljän viikon aikana.
Vilkaiskaapas http://www.mardigras.org.au/
Huh...
Rupeaa heikottamaan vähemmästäkin.

Lisäksi pitäisi piipahtaa varmaan Melbournessa ja katsomassa 11 apostolia (kyllä, niitä on nykyään vain 11). Koralliriutta olisi mahtava nähdä myöskin, samoin Uluru. Mutta kolme vikkoa on aika vähän kuitenkin. Saa nähdä mitä kaikkea tulee eteen. Uuden Seelannin päätimme jo jättää alkuunsa väliin, vaikka kun tuonne asti menee niin samalla sekin olisi ollut siinä 5 tunnin lentomatkan päässä :D
Luottokortit pitää kyllä saada tyhjiksi ennen matkaa.

Eniten pelkään tuossa matkassa sitä, että rakastun tuohon paikkaan niin lopullisesti, että haluan sinne jäädäkin. Tiedän niin monta ihmistä, joiden sydämen Australia on vienyt. Ja ne aussit joita tunnen tällä hetkellä ovat aivan ihania ihmisiä ja ihanat ihmiset jos mitkä tekevät paikasta sellaisen, että siihen ihastuu ikihyviksi.
47 päivää vielä....

Raketit ovat hiljenneet, taidan mennä kokeilemaan nukkumista, suosittelevat sitä kuulemma. :-)