...Kun laitoin eilenkin tänne pienen Pölhö-annoksen, niin laitanpa tänäänkin.
Pussailtiin. Pyysin että pussailtaisiin oikein miehekkäästi. Nnoh. Eipä kauaa kestänyt, kun P. parkaisi että ai ai, toi sun parransänki sattuu.
Homo!!!
Heh, näistä voisi sarjakuviakin tehdä, paralleeli Konrad ja Paul -jutuille.
(Eikä edes maailman kauimpaa haettu. P. on pianisti...)
...
Kiasman uusi johtaja oli uudessa Z-lehdessä.
Berndtiltä kysyttiin homojuttuja (voin sanoa etunimeltä, koska ollaan vanhoja tuttuja, vaikkei "vanhoja tuttuja").
B:n mukaan mm. homokaraoke sopisi Kiasmaan oikein hyvin.
Taidetta. "Herkkä laji". Heh!
En aio silti mennä tänään. Sinänsä lähes harvinaista.
Mutta tuo Hesarin kuiskaaja otti kyllä päähän (kuka se on?).
Tuon "homokaraoken" sitten oikein otsikoi.
Ja viittasi B:n uraan "homona" kun aiemmassa pestissään oli nostanut esille Kalsarikulttuurinkin.
Ja epäili Athos-vuoren näyttelynkin liittyvän jotenkin samaan sarjaan.
Että kylläpä nauratti.
Rokkihomon perinteinen paha kirous (jep, minulla on kiroamisen lahja...) on visvasyyläkirous.
En halua moista Kuiskaajalle kuitenkaan langettaa, koska sen saaminen saattaisi kuitenkin olla mukavaa.
Klingoninkielinen "Äidilläsi on sileä otsa" ei sekään oikein käy. Vaikka jopa yksi kansanedustajistamme (Jyrki Kasvi) osaa klingonia, minä en (osaatko, stella tuon myös klingoniksi?).
Palaan siis gootin kieleen:
"Bi-spee-wah anah eye-theen thee-na" on aika paha.
Tarkoittaa että "k*sen äitisi päälle".
Riippuu vähän goottien historioiden vaiheista, olisiko tuossa tapakulttuuriviittauksessa kyseessä kävelevä äiti vaiko äidin hauta.
Molempi parempi.
When it comes to cursing, I ain't no Barbie-Girl.
Tämä nyt vaan on hauska. Hauska hauska.
- - -
Gothic for Travellers
Making friends:
Hints for the traveller:
The Goths are a very friendly and gregarious people. They will be quick to invite you to their homes for special ceremonies and entertainments. They also have hot tempers, so don't turn down an invitation to go home with a Goth.
Good conversation starters are death, torture, eating and drinking.
C. Anita Judzis, the Visigoth
- - -
Vähän lisää:
http://specgram.com/CXLVII.4/03.judzis.gothic.html
- - -
(Sanoin juuri jotain netissä haahuilemisesta? Niinpä...)
Moi, Ranneliike, "Homokansan yhdistävä tekijä".
Ja niin, "heidän ystävänsä" siihen korrektisti lisättynä.
Terveisiä hiljaisesta illasta.
Erilaista olla olematta "baarissa", kuten tuota tapaa viettää iltaa tutuissa anniskeluravintoloissa yhden, parin tai muutaman tuopillisen kera on pitkään tavattu kutsua.
Syitä tällaiseen on muutamakin. Yksi hyvä on meneillään oleva keikkaluonteinen työ, joka vaatii perusteellista keskittymistä, jotta syntyisi jälkeä maksimaalisesti suhteessa käytettyyn aikaan - joka taas on aina rajallinen, ja muutakin puuhaa olisi eli on.
Netissä tulee kyllä haahuiltua kun sen äärellä sattuu olemaan.
Olen oikein tyytyväinen etten edelleenkään ole ottanut liittymää kotiin.
EN luota itsekuriin näissä asioissa.
Samalla on tullut vietettyä aikaa Pölhönkin kanssa enemmän.
Tänäkin aamuna tuo katsoi minua villisti, murahti, tuli luo, riisti hupparin pois päältäni, ja...
...käski laittaa sen pesukoneeseen. Heti. Se oli kuulemma inhottavan likainen.
Ja nyt tämä lähtee kotiin laittamaan takkaan tulen.
Pois netistä haahuilemasta.
Hupparikin on varmaan kuivunut narulla jo.
Ja niin, lauantai-ilta tätä kirjoittaessa, joten:
kaikki maailman homot, yh(dis)tykää.
Ranneliikkeellä tai ilman.
Ja niin, "heidän ystävänsä" toki myös.
Yhdessä tai erikseen.
Yours truly, -R
Hei, Rokkihomo bloggasi. Nyt se bloggaa vielä vähän lisää.
Tiedonanto: Nyt on virallisesti arki. Siis arki, ei juhla.
Kaksi syytä: Pitää tehdä töitä ihan perinteisesti, siis tehdä töitä rahan eteen.
Tätä, koska rahat ovat loppu. Ainahan ne joskus loppuvat.
Siinä olikin se toinen syy miksi nyt on paljon arkea, eikä juurikaan juhlaa.
(ja "m", kiitos kiitoksista, nähdään tässä, arjesta huolimatta.)
Kevät.
Aloitetaan positiivisesti:
Mukavaa kun on välillä ollut pilvistä ja välillä vähän satanutkin.
Minusta on oikein mukavaa että kevät etenee astellen ees taas ja antaa aikaa tottua itseensä.
Tottumista on. Kaikenpaljastava valo. Pöly.
Ihmisten kevätpirteys on ärsyttävää kun itse kokee monina päivinä raahautuvansa eteenpäin kaksinkerroin.
Haluaisi pysyä seinien sisällä piilossa perusteettomasti pirteiden ihmisjoukkojen silmiltä.
Tukalaa.
Päällä olevat vaatteet ovat aina vähän vääränlaisia, kasvot kalpeat ja kelmeät.
Tämä kaikki on aivan ok keinovalossa ja hämärässä, mutta ei kevään ”oikeanlaisessa” valossa…
Katsekin terävöityy silmien siristellessä ja pupillien vetäytyessä.
Se ei keskellä kevätpäivää pääse oikeuksiinsa; laajempien pupillien ja syvemmän katseen tilaan, jota pidän paljon paljon omempana kuin terävää, aurinkoa pakosta varovaa katsetta.
Eikö se jo kerro että jotain on vialla, kun katsoessa pitää varoa sitä itseään, katsomista -?
Osa minusta hellii mielikuvaa vaihtoehto- ja underground-kulkijasta, joka ei kuulu kevätpäivien valon paljastamaan elämänkulkuun.
Sen paikka on jokapäiväisen arkitodellisuuden reunalla, ikävänä häivähdyksenä yöstä, pimeydestä ja asioista, joita asianmukaisesti kevään valolle hymyilevät ”kunnon ihmiset” eivät halua joukkoonsa – ja ennen muuta joka itse ei todellakaan halua ”hengailla” siinä joukossa.
Hemmetin muurahaiset ja peipposet, täällä kalpea yöperhonen odottaa pimeää että voisi itsekseen pohtia pimeitä asioita tai kohdata toisia yöperhosia ja vaihtaa mukanokkeluuksia jotka nimetään ironiaksi ja sarkasmiksi, ja mukavia pimeitä keskustelunaiheita kuten muurahaisten ja peipposten ärsyttävyys, yleinen passiivinen kritiikki – sekä sex-n-drugs-n-rock-n-roll, eihän tässä stereotypioista tai fraaseista vapaita olla.
Kuvitellaan kuuluvamme heimoon muurahaisten ja peipposten todellisuuksien laitamilla, johon he voivat nykymaailman ja kaupunkien yleiskielellä viitata näin:
”he’s one of those who stay in the shadows and only come out at night”.
Ehkä lapsia ja kansakunnan toivoiksi kasvavia nuoria varoitetaan tällaisesta heimosta. Kansakunnan toivojen on hyvä oman, vanhempiensa, sukulaistensa ja koko kansakunnan edun vuoksi pysyäkin etäällä: täällä kun on tarjolla kyseenalaista työ-, päihde- ja seksuaalimoraalia yli omien tarpeiden. Sitten tämä on vielä homo (ja sivari, kasvissyöjä, feministi).
Ei kasva kansakunta eikä bruttokansantulo jos liian moni liittyy heimoon joka haluaa keskittyä öihin eikä päiviin.
Mutta kevääseen ja sen valoon tottuu, juuri sopivasti siinä kohtaa kun alkaa tulla oikeasti lämmin.
Sitten alkaa kesä ja vapauden illuusio.
Kesän jälkeen syksy ja kaikenmoinen hype uusista alkavista asioista.
Pidän syksyistä. Illat pimenevät, yöt pitenevät.
Syksyinen ”biorytmini” on kai syntynyt koulu- ja opiskeluvuosina, jolloin syksyisin alkoi aina uutta. Joku minussa kuvittelee edelleen niin, ja hyvä niin: saan asioita aikaiseksi, olen pirteä ja voin jopa hyvin.
Lopetetaan reflektiivisesti:
Minähän se "Music of the Nightia" laulaisin jos osaisin.
Minä olen Oopperan kummitus, toki, ei läheiseni.
Koska vetelin tänne varsin ohkaisia kieliä ja jousia eilen,
tänään ei käy mikään pienempi otsikko kuin tuo.
Rakkaus.
Pölhö kai luki kun taannoin laitoin tänne tunnelmia Phantom of the Operan kappaleesta "Music of the Night". Ehkä hyräilin laulua myös...
Yhtenä aamuna tuo sitten vastasi laulamalla
"All I ask of You:n" aloitussanoja:
"No more talk of darkness,
forget these wide-eyed fears;
I'm here, nothing can harm you,
my words will warm and calm you..."
Heh.
(Vaikka laulu, tosin, jatkuu aika arveluttavasti vartijaksi ja oppaaksi tarjoutumisella, mutta sinne astipa P. ei laulanut)
Ja sitten, myöhemmin työpäivän tauolla tuo pukeutui Oopperan kummitukseksi, otti kuvan, ja lähetti minulle, viestillä "Think of Me".
Sillä lailla. Oksennelkaa siellä, koska täällä romantiikka on ajoittain kai makeampaa kuin voi kioskista ostaa...
Poikaystäväni on Oopperan kummitus...
- - -
Kuolema.
Äitini on vammaishoitaja. Eilen yksi asiakas (eli ei asukas, vaan päivät palvelukeskuksessa oleileva) kuoli.
Kuoli keskellä päivää ja äitini työpäivää. Kurkkuun oli kerääntynyt limaa ja tämä ihminen ei muutenkaan puhunut, oli vaan, kunnes kaatui istumasta ja meni siniseksi. Ja tukehtui ennen kuin ehdittiin pelastaa.
Ja sitten vaan hoitajat rauhoittelemaan muita asiakkaita ja kertomaan, että "ei tässä mitään hätää", ja työpäivä jatkuu.
Huh.
- - -
Ja samaan puheluun äidin kanssa mahtui uusi elämä,
että veli odottaa tyttöystävänsä kanssa lasta.
...Ja toisaalla yritin muotoilla miten uutinen läheisen vakavasta sairaudesta ei kuitenkaan ole uutinen kuolemasta, ei vielä, vaan ehkä enemmänkin hälytys elämän jatkumisesta, mutta vain rajatusti.
Se voi olla pohjattoman tuntuisen surullista, mutta samalla fraasien fraasin mukaan nimenomaan se elämä jatkuu.
Omat vanhempani elävät ja voivat suht hyvin tahoillaan molemmat, minulla ei ole kokemuksellista viisautta tähän...
Mutta olen seurannut läheltä kun ystävien vanhempia on sairastunut - vakavasti, ja ikävä kyllä joskus myös vakavimmin.
Kahdenlaisia ihmeitä on tullut vastaan:
Yksi on että voi itkeä asiasta ystävän kanssa vaikkei yleensä koskaan itke muuta kuin yksin.
Toinen on että joskus jonkin pienen hetken asiasta voi jopa vääntää vitsin, jolle voi jopa nauraa.
MUTTA VAIN asianomainen.
Jos ja kun joku muu vitsailee noin surullisilla asioilla, se kertoo sellaisesta empatian puutteesta, johon vahva lääkitys olisi paikallaan.
Meidän muiden hyvinvoinnin vuoksi.
- - -
Se, mistä edellinen bloggaus kertoo, on blogien väärinymmärtäminen kun ystävät ja muut läheiset lukevat toistensa blogeja, joissa kerrotaan henkilökohtaisia asioita, mutta ilman nimiä.
Jätän tuon pörähdykseni tänne, vaikkapa varoittavaksi esimerkiksi blogien lukemisen suhteellisuudentajusta - ja muistoksi ja todistukseksi siitä miten Rokkihomo(kin) on välillä pieni, hölmö, ja...
...ja ei aina "oikeassa" vaan välillä myös varsin yksiselitteisesti "väärässä".
Onneksi tuo "vyyhdiksi" kutsumani selvisi jo ennen nukkumaanmenoa.
Huh. Monta asiaa.
Tietokone ei melua enää, ei ainakaan juuri nyt, tulin kokeilemaan uudestaan että saisin yön nukuttua.
Ja: äiti soitti. Minusta "on tulossa setä", tuo sanoi.
Köh. Veljeni on siis saamassa lapsen. Iso, iso uutinen.
En osaa sanoa tuohon vielä juuri mitään muuta...
- - -
Stella tuossa alla kommentoikin jo, että en ole "ainoa p-reikä" mutta "osa roolista" oli minulle suunnattu, ja toisaalta, että ei ole minulle "suuttunut".
No, minä olen suuttunut. Ja sitten pettynyt. Ja sitten taas suuttunut. Ja pettynyt.
Siis: Mun vuoro.
Hyvät osat tästä vyyhdistä ovat julkista luettavaa parissakin blogissa, joten pistänpä siis minäkin kontribuutioni tähän. Oletan, että on helpompaa kirjoittaa asiat ylös blogeihin kaikkien luettaviksi kuin ottaa asiat kunnolla puheeksi kasvokkain, koska niin on viime päivinä toimittu. Kokeilenpa siis minäkin.
Vyyhti alkoi kun epäilin st:n olleen melkoisen imarreltu yhdessä sittemmin isommaksi kasvaneessa jutussa, ja tätä myös oleelliseksi syyksi koko jutun alkamiselle.
Olin kuulemma ymmärtänyt asian väärin, sanoin väärin, ja näin loukkasin st:tä.
This is what I got:
"to reduce my thoughts to feeling flattered is plainly degrading" sekä "spare me the cheap kitchen counter psychology".
St oli siis loukkaantunut siitä, mitä sanoin, ja se mitä sanoin, oli "halpaa keittiöpsykologiaa".
Tämä oli omasta mielestäni ajatusteni reipasta, vähän röyhkeääkin yksinkertaistamista.
Se, minkä voisit muistaa, st, on että itseasiassa siteerasin omia sanojasi.
Kirjoitit niitä ihan ylöskin, katso sieltä, viimeinen bloggaus 5. maaliskuuta...
Oma reaktioni oli että "stana ei se noin mennyt, tuo yksinkertaistaa ja liiottelee mitä sanoin..." ja samalla hermostuin: EN HALUNNUT LOUKATA.
Menenpä itseeni myös: hiljaa mietin että mikä nyt meni ohi, koska itse puhui noita samoja. Ja mulla on pirullinen, naurettava primitiivireaktio joskus: kun omasta mielestäni tiedän olevani "oikeassa", en oikeasti siitä luovu. Voin olla hiljaa, mutta...
MUTTA: halusin olla SOVINNOLLINEN, koska
ehkäpä ylireagointia, koska herkkä aihe.
Ja ihmissuhteet usein pyörivät asioiden sovittelun ja SOVINNOLLISUUDEN ympärillä...
Vyyhti on noussut nyt uudestaan pintaan: "cheap kitchen psycho babble, boy".
Ja minut on syyllistetty:
Tiedän nyt, että yksinkertaistan ja lokeroin ihmisiä, en välitä heidän tunteistaan. Olen... "asshole" and I lack decency.
Ja tämä kaikki blogissa, itseasiassa kahden ihmisen eri blogeissa, julkisesti. Toinen ystävä vinkkasi sen minulle: "XX on näköjään suuttunut sulle". Täh? Ai jaa, pitää kai lukea sen blogi uudestaan tarkemmin...
EN OLE HALUNNUT LOUKATA. Haluan että olisit onnellinen, sen olen sanonut jo toistuvasti.
SIKSI pyysin myös anteeksi. TARKOITAN sitä.
Mutta, tasapuolisuuden vuoksi, minäpä en ole nyt yhtään onnellinen tai hyvilläni tästä kuviosta.
So get this: I'm offended, literally offended: I'm attached, accused and found guilty - and all that publicly, not face-to-face.
Että joo, täällä tosiaan on nyt myös yksi erittäin "sensitive" kaveri, ja yksi joka, kerrankin, on lukenut pari bloggausta "taking them personally". Quite personally.
Ja olen pettynyt:
You preach now. A lot. Then, You should practice what you preach.
Lue nyt hemmetti edes mitä ite kirjotat: koko maailman pitää tajuta että olet maailman herkin mutta toisaalta tiedät itse sanovasi maailmalle että "don't be so sensitive". Ja. niin. edelleen.
Ymmärrät varmaan, että en kaipaa anteeksipyyntöjä. Enkä kommentteja enkä puhelinsoittoa aivan heti, ennen kuin olet miettinyt tätä sinäkin. Jos et halua/viitsi/taivu moiseen, ole sitten soittamatta ja kommentoimatta kokonaan.
MENE ITSEESI.
In other words: Do your homework - or fuck off.
Not "avoiding confrontations" now, happy?
Join taas kaljaa viime yönä.
Aamu oli taas tunkkainen.
Pölhön kanssa erimielisyyksiä.
Ja:
työkoneeni on kai hajoamassa. Se mölyää.
Muista sotkuista en blogiin aio kirjoittaa, ainakaan nyt.
Cazzissimo!