Rokkihomokokemuksia

Näytetään bloggaukset kesäkuulta 2012.

Pride

Osallistun. Haluan osaltani kertoa että haluan, tarvitsen, ja otan oman tilani.

Viime vuonna tulin paikalle kokopuvussa. Aika lämmin oli...
Tänä vuonna meinasin että josko tämänhetkisen pätkätyön työhaalarit.
Ei kumminkaan.
Niiden sijaan omat vapaa-ajan perusvaatteet - ja sadetakki mukaan.

- - -

Kunpa tietäisitte kuinka hyvältä tämä tässä osoitteessa kuulostaakaan:

Muse: Resistance:

http://www.youtube.com/watch?v=OSZnVyp-vj0

Kappale nimeltä Resistance voi olla ja tässä tapauksessa onkin rakkauslaulu.
"Love is our resistance".
Siinä yksi näkökulma vaikka mihin.

- - -

Ja sadetakkia ei tarvittu, ha!

- - -

Ja: Kananmunat ovat ruokaa. Ei pitäisi leikkiä ruoalla, lapset.

- - -


Ikä on yksilöllistä

Miettikää, Michael Monroe ja Timo Soini ovat saman ikäisiä.
Minäpä mietin. Samanikäisiä mutta aivan eri planeetoilta.

Ja molemmat ovat kokonaiset yksi (1) vuotta vanhempia kuin Johnny Depp.

Niin kuin on monia tapoja olla ja elää, on monia tapoja ikääntyä.

Itse olen kymmenen vuotta heitä nuorempi.
Ajoittain ja useinkin tuntuu tosin nuoremmalta.

Kun katson peiliin näen siellä vanhentuneemman miehen kuin miltä tuntuu.
Kun siellä sisällä tuntuu edelleen olevan poju joka haluaa muuttaa maailmaa.
Sellainen parikymppinen.
Mitä nyt selkään ja jalkoihin sattuu kun tekee välillä parikymppisen pojun tekemisiä.

Mutta hyvää syntymäpäivää, Timo Soini, sulje silmät ja mieti kuka olet ja mihin olet menossa.

Ja hyvää syntymäpäivää, Michael Monroe, älä edelleenkään mieti liikoja, ei ole sun juttusi,
hyvin menee.

Toiv, -R

- - -


Miehet työhaalareissa

Meillä maalataan taloa ja maalarinaiset olivat vielä töissä kun tulin eilen kotiin tämänhetkisestä
pätkätyöstäni.
Haalarihousut ja työtakki päällä, hikisenä ja likaisena.
Huikkasin kädellä tervehdyksen ja kolme naista vastasi yhteen ääneen kirkkaat korkeat moit.
Yhteen ääneen, heh, ja kolmena hymynä.

Näemmä toimii tämä meneillään oleva rooli miehenä työhaalareissa.

Tai, toisin sanoin: Äijä haalareissa saa mirrit maukumaan.

-R

- - -


Tena Lady

Tuokiokuva:

Naapurin koira hoidossa.
Sillä on menkat.
Vaihdoin sille äsken Tena Ladyn pikkuhousujen alle.
En koskaan ikinä ole ollut missään tekemisissä Tena Ladyjen kanssa.
Mainoksissa vaan nähnyt.
Ai mutta siinä on nuo siivekkeet - ja liimapinta, hyvä, ne siis kiinnittyy noihin housuihin... noin.
Mutta että onko se pimppa tuossa hännän alla vai missä.
No... jossain tuossa.

Olen niin konjakkini ansainnut.

Yours truly, -Rokkihomo

- - -


Kesätyö

Olen pitkään etsinyt ylimääräisiä osa-aikaisia töitä.
Nyt kesää vasten olen etsinyt myös kokopäiväistä kausityötä; siis kesätyötä.
Olen pitkään myös haaveillut työstä jossa minulla ei olisi oikeastaan mitään vastuuta.

Nyt löysin itseni sellaiseen:
Minut voi bongata - tai voisi, jos minut tunnistaisi - täällä Turun seudulla
erinäisten teiden varsilta siimaleikkuri eli trimmeri käsissä siistimässä
kesäisten tienvarsien vihreyksiä, kaikkea sitä mitä tienvarsien niittokoneiden jäljiltä jää.

Kokopäivätöitä on nyt yhtä putkea syyskuulle saakka.
Olen kesätyöpoika.

Työ on välillä raskasta ja äijäily haalareissa on minulle... perverssiä,
mutta voisinpa ajatella niinkin että moinen on jonkunmoinen matka
vieraaseen maahan.

Osaan monenlaisia puutarha- ja puistohommia mutta työnantajalla nyt vaan sattui
olemaan tarvetta täsmälleen tällaiselle työlle.
Sitäpä sitten.

Palkka on tietenkin aika vaatimaton. Mutta se on säännöllinen.
Juuri tuo säännöllisyys tarkoittaa omissa töissäni käytännössä palkankorotusta.

Eri tavoilla vaativiin töihin olen sekaantunut jonkunkin verran.
Fyysisesti raskaista töistä olen saanut osani, tosin en juurikaan aivan viime aikoina.
Paitsi nyt, ajoittain, kun mäki on jyrkkä ja aurinko paistaa.
Mutta vastuuta ei ole. Teen mitä sanotaan ja siinä se.
Juuri nyt täsmälleen hyvä niin.

Terv, -Kesätyöpoika

- - -


Kesän ensimmäinen sunnuntai

Heräsin seitsemältä aamulla.
Ulkona oli n. seitsemän astetta "lämmintä".
Edessä rauhallinen sunnuntai omassa seurassa, ohessa vähän kirjoitustöitä
kotiin mukaan otettuina.

Kesäkuun aamun "lämpimyys" ja se ettei ole kiire yhtään minnekään vei minut
tämän 1800-luvun lopulla rakennetun vanhan puutalon puukellariin.
Pilkoin puita ja lämmitin keittiön puuhellan.
Haudutin puuroa puuhellalla.
Keittiön lämpö, pieni savunhaju ja pari pikku nirhaumaa käsissä
tuo terveiset ajalta ennen modernia kulttuuria.

Juuri nyt olot ja asiat ovat oikein hyvin.

-R

- - -