Rokkihomokokemuksia

Ja jos ilta venyy aamuun...
ja herää variksenpelättimen vierestä...
niin eikun silmät kiinni ja kerran vielä.

- - -

Toukokuuta vasten (mukaeltu eilen lukemani "vitsi"):

Olipa kerran X joka kovasti kaipasi "että vierellä olisi joku toinen".
Sitten hän kohtasi sen "jonkun toisen", ja aikansa tapailtuaan kysyi,
josko oikein vakavasti yhteen ja ehkä naimisiinkin.

"Joku toinen" sanoi ei.

Niinpä X kalasteli, metsästeli, pelaili, kävi baareissa,
ja joi olutta ja piereskeli kotonaan milloin ikinä huvitti,
ja kaikkea tätä onnellisena elämänsä loppuun asti.

- - -

Itse lähdin vieressä heränneen variksenpelättimen, joka sanoo 'kyllä'
ennen kuin kysynkään, kanssa vapunpäivänä Baijeriin.

Ihmeellistä, miten keskeiset stereotypiat olivat silminnähden tosia:
nahkashortsit ja sulkahatut, litran keramiikkatuopit, yhteislaulaminen ja -heijaaminen...
...ja katolilaisuus.
Bongasimme paavin, Baijerin oman pojan kuvilla koristeltuja kynttilöitä.
Olisi ollut paikallaan ostaa kotiin yksi tai pari poltettavaksi niin,
että koko tuon saatanan pää olisi tirissyt puhdistavassa tulessa silmien edessä.
Mutta:
Samalla ajatuksella jonka mukaan piraattilevyt pitää (tai: pitäisi) jättää ostamatta,
ei voinut ostaa noitakaan:
Ei voi tietää mitä hirveyksiä tulisi rahoittaneeksi.

Sen sijaan paikalliset elintarvikeliikkeet saivat osansa - ja Tonavan rannallakin
tuli kohdalle odottamatta osunut kesä ja mm. kukkivat sireenit otettua vastaan
(piknikillä).

Jotka ovat täälläkin, ihan kohta.
(Siis sireenit.)

(Ja paavi taas, nykyinen siis, toivottavasti ei ole täällä koskaan.)

- - -

Mummi-kulta antoi otsikon laulun tehtäväksi meille kotona:
että sitten kun tulee kylään, soitetaan ja lauletaan se.
Heh. Toimitti oikein nuotit valmiiksi...

Evästi meitä vähän aiemmin yleisemminkin, meitä koko lähipiirin
nuorempien sukupolvien sarjaa:
"Jos joku teist viel kuolee enne minnuu, mie annan selkää järjestää jokaikisel."
Jatkoi vielä että jos ei uskota niin seuraa meitä vaikka halko kädessä
ettei hairahduta vaarallisille teille...

Jep. Pyritään olemaan kuolematta.

- - -

Edellinen bloggaus on kirjoitettu, sikäli kun muistan, kellonajasta päätellen
suunnilleen keskellä n. puolitoistatuntista itkukohtausta.
Siinähän ehti hyvin mm. blogata samalla.

Sittemmin on tullut kaikenlaisia muita tunteita oheen.
Nyttemmin myös suuttuminen.
Eikä vähiten ns. mätää systeemiä kohtaan:
Esim. kukkakauppa: "Laitetaanko pieni kukkakoriste... vai näyttävä -?"
Bisnes on bisnes, joo, mutta...

Ja kolkko sävy esim. työterveydenhoidossa
(jossa en saanut äidin kuoleman jälkeistä kahta päivää sairaslomaksi
vaan jäivät palkattomiksi vapaiksi)
ja tv-lupa-hallinnossa ei myöskään voida myöntää takautuvasti mitään,
ja uusi lasku tuli tavanomaisin eräpäiväukaasein.
Ryanair ei anna serkulle lentorahoja takaisin ilman kuo-lin-syy-to-dis-tus-ta
(paperi jonka mekin saamme vasta kesällä...).
Vastaavanlaisia kirjeitä on luettu monta - tavanomaisesti vielä useita päiviä
henkilökohtaisen puhelinsoittoni jälkeen.

Siinähän lähettelevät. Kaikki on hoidettu puhelimitse, ja meillä on kakluuni.

Äidin ruumis poltetaan myös. Ensi lauantaina.
Sitten on loppuelämä aikaa olla unohtamatta.

- - -

Laitan tämän nyt tänne, vaikka ensin en meinannut, mutta koska en vähään aikaan ehkä
muutakaan tänne tule laittamaan:
Äitini on kuollut.

Äiti on kuollut.
Kun veli soitti eilen ja soitin sen perään Pölhölle ja sanoin tuon ääneen,
en vielä tajunnut.

(Koska ehdimme äidin luo ennen äidin kotikaupungin Mullan alla -kaksikkoa,
tajusin, koska tiedän nyt hyvin konkreettisesti mitä tuo lause tarkoittaa.
Muutoin asian tajuaminen taitaa viedä vähän aikaa.)

Tämä tapahtui täysin yllättäen ja kesken kaikkea, ja senkään takia en meinaa tajuta,
mutta tapahtui silti, ja taitaa olla tähänastisen elämäni lopullisin asia.

Ja jep, ei ole keventäviä vitsejä tähän. Piste ja tallenna nyt vaan.