Huh. Monta asiaa.
Tietokone ei melua enää, ei ainakaan juuri nyt, tulin kokeilemaan uudestaan että saisin yön nukuttua.
Ja: äiti soitti. Minusta "on tulossa setä", tuo sanoi.
Köh. Veljeni on siis saamassa lapsen. Iso, iso uutinen.
En osaa sanoa tuohon vielä juuri mitään muuta...
- - -
Stella tuossa alla kommentoikin jo, että en ole "ainoa p-reikä" mutta "osa roolista" oli minulle suunnattu, ja toisaalta, että ei ole minulle "suuttunut".
No, minä olen suuttunut. Ja sitten pettynyt. Ja sitten taas suuttunut. Ja pettynyt.
Siis: Mun vuoro.
Hyvät osat tästä vyyhdistä ovat julkista luettavaa parissakin blogissa, joten pistänpä siis minäkin kontribuutioni tähän. Oletan, että on helpompaa kirjoittaa asiat ylös blogeihin kaikkien luettaviksi kuin ottaa asiat kunnolla puheeksi kasvokkain, koska niin on viime päivinä toimittu. Kokeilenpa siis minäkin.
Vyyhti alkoi kun epäilin st:n olleen melkoisen imarreltu yhdessä sittemmin isommaksi kasvaneessa jutussa, ja tätä myös oleelliseksi syyksi koko jutun alkamiselle.
Olin kuulemma ymmärtänyt asian väärin, sanoin väärin, ja näin loukkasin st:tä.
This is what I got:
"to reduce my thoughts to feeling flattered is plainly degrading" sekä "spare me the cheap kitchen counter psychology".
St oli siis loukkaantunut siitä, mitä sanoin, ja se mitä sanoin, oli "halpaa keittiöpsykologiaa".
Tämä oli omasta mielestäni ajatusteni reipasta, vähän röyhkeääkin yksinkertaistamista.
Se, minkä voisit muistaa, st, on että itseasiassa siteerasin omia sanojasi.
Kirjoitit niitä ihan ylöskin, katso sieltä, viimeinen bloggaus 5. maaliskuuta...
Oma reaktioni oli että "stana ei se noin mennyt, tuo yksinkertaistaa ja liiottelee mitä sanoin..." ja samalla hermostuin: EN HALUNNUT LOUKATA.
Menenpä itseeni myös: hiljaa mietin että mikä nyt meni ohi, koska itse puhui noita samoja. Ja mulla on pirullinen, naurettava primitiivireaktio joskus: kun omasta mielestäni tiedän olevani "oikeassa", en oikeasti siitä luovu. Voin olla hiljaa, mutta...
MUTTA: halusin olla SOVINNOLLINEN, koska
ehkäpä ylireagointia, koska herkkä aihe.
Ja ihmissuhteet usein pyörivät asioiden sovittelun ja SOVINNOLLISUUDEN ympärillä...
Vyyhti on noussut nyt uudestaan pintaan: "cheap kitchen psycho babble, boy".
Ja minut on syyllistetty:
Tiedän nyt, että yksinkertaistan ja lokeroin ihmisiä, en välitä heidän tunteistaan. Olen... "asshole" and I lack decency.
Ja tämä kaikki blogissa, itseasiassa kahden ihmisen eri blogeissa, julkisesti. Toinen ystävä vinkkasi sen minulle: "XX on näköjään suuttunut sulle". Täh? Ai jaa, pitää kai lukea sen blogi uudestaan tarkemmin...
EN OLE HALUNNUT LOUKATA. Haluan että olisit onnellinen, sen olen sanonut jo toistuvasti.
SIKSI pyysin myös anteeksi. TARKOITAN sitä.
Mutta, tasapuolisuuden vuoksi, minäpä en ole nyt yhtään onnellinen tai hyvilläni tästä kuviosta.
So get this: I'm offended, literally offended: I'm attached, accused and found guilty - and all that publicly, not face-to-face.
Että joo, täällä tosiaan on nyt myös yksi erittäin "sensitive" kaveri, ja yksi joka, kerrankin, on lukenut pari bloggausta "taking them personally". Quite personally.
Ja olen pettynyt:
You preach now. A lot. Then, You should practice what you preach.
Lue nyt hemmetti edes mitä ite kirjotat: koko maailman pitää tajuta että olet maailman herkin mutta toisaalta tiedät itse sanovasi maailmalle että "don't be so sensitive". Ja. niin. edelleen.
Ymmärrät varmaan, että en kaipaa anteeksipyyntöjä. Enkä kommentteja enkä puhelinsoittoa aivan heti, ennen kuin olet miettinyt tätä sinäkin. Jos et halua/viitsi/taivu moiseen, ole sitten soittamatta ja kommentoimatta kokonaan.
MENE ITSEESI.
In other words: Do your homework - or fuck off.
Not "avoiding confrontations" now, happy?
2 kommenttia
stellagrrrl
26.4.2007 20:54
saat kommentin, vaikka et sitä halua. tämä ei ole anteeksipyyntö. syy, miksi asiasta ei ole puhuttu, johtuu siitä, että emme ole nähneet kahdestaan.
-korjaus ihan alkuun: et siteerannut minua, omia sanojani. kommentoit tunne-elämääni; minä kirjoitin saamastani viestistä. ”imarteleva teksti” ei ole sama asia kuin ”imarreltu ihminen”. pohdin ensireaktiotani. kirjasin sen ylös. puhuin myös paljon muuta. kun kommentoit ”vyyhtiä”, oli tilanne jo eri, muuttunut. tiedät sen itsekin.
-syy ”suuttumiselleni”: nostit ”vyyhdin” uudelleen esiin. sinä nostit. naamakkain. jaksoit (?) olla hiljaa jonkin aikaa, mutta sitten "primitiivireaktiota" tukahduttava "sovinnollisuus" loppui (?). kommentoin sitä lyhyesti; sekä naamakkain tilanteen sattuessa että blogissa.
syy, miksi vastapöydän henkilö ”tiesi” minun olleen ”vihainen” johtui siitä, että olin ihmetellyt käytöstäsi hänelle. puhelimessa. hän tulkitsi lukemansa tekstin siltä pohjalta. oletan, että luit tekstin sinulle tarjotuilla silmälaseilla.
NYT TULEE TÄRKEÄ POINTTI, SILMÄT AUKI:
-teksti, josta vedit megaherneet, EI ollut sinulle suunnattu; se alkoi pohdinnasta, joka liittyi muihin ihmisiin ja muihin asioihin. moniin ihmisiin, moniin tapahtumiin. teksti toisen ihmisen blogissa ei käsittääkseni myöskään liity sinuun, vaikka viittaa sinuunkin. mikäli puhumme samasta tekstistä ja samasta blogista.
-ja herkkänä nyt: teksti, josta vedit pultit, sisälsi osia, jotka ehkä sopivat sinuun. siksi kommentoin, että taidat olla ainoa itsensä tunnistanut p-reikä. en ole ollut, enkä ole vihainen sinulle. ET OLE KIRJOITUKSENI KOHDE.
ilmeisesti koit kirjoittamani sopivan paremmin kuin kuvittelin itse tekstiä kirjoittaessani. olet ollut mielestäni yksinkertaistava ja lokeroiva. olet ollut sitä YHDESSÄ asiassa, joka on minulle herkkä. olen ollut asiasta yllättynyt, koska se ei ole tapaistasi, mutta ajatellut nostaa sen esiin kanssasi sopivassa tilanteessa.
(olen tietysti myös jo sanonut, että olet väärässä. kuvittelin, että uskoit ensimmäisellä kerralla, etkä peittänyt ”primitiivireaktiotasi” ”sovinnollisuuteen”. olin yllättynyt ja loukkaantunut, kun nostit asian uudelleen esille. tästä ärtyneenä olen ilmaissut: ”cheap psycho babble, boy” ja ”still mad at a friend who thinks it is more important to be "right" than to refrain from insulting on an issue he really cannot have a clue about. cannot stay mad for too long, though, since people err and, in the end, i'm the only one who can access my brain. can only tell him he's wrong, then.”)
olen ollut ärtynyt, mutta en ole sinua julkisesti syyttänyt, syyllistänyt tai muutakaan.
POINTTI: kaikki, mitä kirjoitan, ei liity sinuun.
minulle saa soittaa ja kommentoida vapaasti.
p.s. olen myös tietoinen siitä, että kirjoittamani sisältää ristiriitoja; ihmiset ovat ristiriitaisia. siksi ne on sinne kirjoitettu ja kirjoitettu avoimesti ja auki, ristiriidat kaikkineen.
stellagrrrl
26.4.2007 21:04
ja jollei asia ole vielä selvä: tekstini pääkohde oli rakas asuinkumppanini, his assholimus ignorantimus maximus.