OMA HUONE
Niin, oma tila.
Sitähän on täällä tullut pohdittua, koska siitä miete mistä puute.
Paitsi että ei täällä hätää; kysehän on valinnasta.
EN haluaisi valita elämässäni omaa huonetta jaetun sijaan,
en tehdä valintaa noiden vaihtoehtojen välillä.
Ja sitä paitsi ja summa summarum, mitä minä sillä omalla huoneella tekisin...
...mitä muuta siellä tulisi harrastettua kuin
lukemista rokkia ja autoerotiikkaa -?
Moisiin riittävät omat hetket jaetuissa huoneissa.
Siis rentoutumista itsekseen.
Rentoutumiseen tarvitaan omaa tilaa. Omaakin.
(Niin kyllä työhönkin, ja siihen riittää tila-aikaa samasta tilasta.)
(Plus työhuoneesta.)
- - -
Uiminen ja saunominen on rentouttavaa.
Se ei tapahdu omassa tai ainakaan omimmassa tilassa,
ja eihän sen tarvitsekaan.
Käyn uimahallissa, saunon monta kertaa ja uiskentelen välillä leppoisasti,
tässä elämän kohtaa ilman kuntoilijan suorituspaineita
(joiden aika toki tullee vielä...).
Tuo uimassa ja saunassa käyminen on rentouttavaa
- ja samalla sosiaalinen tapahtuma: olen "kanta-asiakkaita".
No, en ehkä aivan veteraaniosastoa, mutta noviisinaikani ovat kyllä takanapäin,
ja muiden vakiokävijöiden kanssa ainakin tervehditään,
monien kanssa vaihdetaan myös kuulumisia.
Eilen asiakkaita oli hyvin vähän.
Yhden sellaisen tutun tapasin, jonka kanssa olisin mielelläni jutustellut pidempään...
...mutta muuten oli kovin hiljaista.
Uimahalleihin meillä länsimaissa kuuluu se, että asiakkaista aina joku voi olla siellä "metsällä".
Varovaisesti ja päällekäymättä, keeping discreet, mutta kuitenkin.
Eilen yksi "tällainen" "bongasi" minut heti tullessani,
istahti parin metrin päähän kun riisuuduin, vilkuili vaivihkaa, otti selvää.
Koitin tehdä ystävällisesti ja yhtä vaivihkaa selväksi ettei kannata ottaa selvää:
että ei kiitos.
Siis ystävällisesti ja vaivihkaa:
tekemällä selväksi etten ollut rohkaisemassa Yhtään Mihinkään.
Seurasi saunaan. Sitten uima-altaalle.
Sitten saunaan. Sitten uima-altaalle.
Aina väleissä kävin suihkuilla, seurasi sinnekin.
Piti kyllä enemmän kuin metrin välimatkan, mutta...
pysyi varsin tiukasti samassa huoneessa, samassa tilassa.
Ja sitten vielä saunaan, vielä uima-altaalle,
suihkuhuoneeseen kun pesin hiukset
- ja kas sainpa silmäparit seuraksi vielä pukeutuessakin.
Minua tyhmempikin olisi tajunnut, viimeistään parin paikanvaihdon perään että ei kannata.
Mutta tämä herra se vaan jatkoi.
Ehkä tajusikin jossain vaiheessa, mutta halusi "vain" katsella, ja jatkaa sitä?
Minua tyhmempikin olisi voinut tehdä sen edes hieman enemmän vaivihkaa.
Ja sitten taas... Kun kerran ehti kaikki paikat katsella,
niin olisi luullut huomaavan ettei tässä kovin erikoista katseltavaa ole.
Tai sitten se oli ikäero?
Herrasmies oli jonkunkin verran minua iäkkäämpi.
Mutta, niin tarkkaan katseltuaan varmasti huomasi etten mikään Tadzio ole
(ollut yli 20. vuoteen, jos koskaan).
EN halunnut ratkoa asiaa millään äänen korottamisella yms tms.
koska moisen sopisi mielestäni mahtua maailmaan, mutta...
...Tulin sinne rentoutumaan.
Kyllä, työpäivän perään.
Rentoutua en kunnolla saanut, koska en saanut olla rauhassa juuri hetkeäkään.
SITÄ tämä herrasmies tuskin kuitenkaan tahtoi?
Toivottavasti tajuaa sen jotenkin, ja mielellään ilman sanomisia, jos vielä vastaan tulee.
No, ehkä oli vain "vähän" hitaampi tajuamaan asiantilaa,
riittäähän maailmassa eri tahtia kulkevia ihmisiä.
No 2, vali vali.
Hommahan ratkeaa siinä kun "kanta-asiakkaita" alkaa syksymmällä olla paikalla taas enemmän.
Silloin huomio ei edes kiinnity mahdollisiin katselijoihin,
vaikka jatkaisivat tunteja
- koska on yhtä omaa tilaa, yhtä kantapaikkaa jakamassa muita samanmoisia
(jotka, jos joku meistä jotakin joskus vähän katselisikin,
taitoihin kuuluu / kuuluisi vilkaisujen kohteliaampi
ja muita häiritsemättömämpi taito.)
(Edes se.)
- - -
