No nyt seurakuntavaalit ovat ohi, toistaiseksi.
Yli neljä viidestä kirkkoon kuulumattomasta ei jaksanut parin äänen antamisen vertaa
koko hommasta välittää.
Ehkä se on vakiintunut tapa olla siinä instituutiossa?
Että kolme kertaa kellot soikoon kuten Peltoniemen Hintriikalle ja hyvä niin?
Papilta se rituaalinomainen, vähän tylsä aamen parina käännekohtana elämänkaaren mittaan,
kahvia ja pullaa, ja sitten muihin asioihin.
No, eipä asia minulle oikeastaan edes kuulu.
- - -
Itse äänestin eilen, kaksikin kertaa.
Olin Turun seudun Setan vuosikokouksessa.
Siellä valittiin uusi hallitus, eikun neuvosto.
Se menikin uusiksi, varajäseniä myöten, joista siis äänestettiin vielä erikseen,
ja näin valtakuntamme p*räreiän Setan paikallisjärjestö, joka on
paikallisjärjestöistä valtakuntamme vanhin, ja jäsenmäärältään juuri nyt suurin koko historiansa aikana,
juhlii 40 vuotisjuhlia, järjestää pienimuotoiset Pridet, yms yms kokonaan uudemmalla puuhajoukolla.
Vanhat järjestöveteraanit, jotka ovat jaksaneet junnata ja jurnuttaa
läpi Setojen epämuodikkuuksien vuosikymmenet, nauttivat nyt vain toistensa luottamusta.
"Nuoret" ja "vanhat" eivät luottaneet toisiinsa ollenkaan, ja koska "nuoria" oli paikalla enemmän,
yksi pikku järjestö sai uudet vetokoirat.
Itse olin, mielestäni, "nuorten" ja "vanhojen" välissä, ja varoin asettumasta
mihinkään keskiöön, koska tiedän jotain siitä mitä on olla koira.
Joku paikallaolija saattoi tulla kokoukseen suoraan muista ihan oleellisista tekemisistään,
istuakseen aloillaan toimettomana puoli tuntia.
Toivottavasti seuraava kokous sitten keväällä saadaan uusin tekijöin alkamaan nopeammin.
Ja paperit printattua etukäteen.
Terv, muodikkaasti järjestöjäseneksi uudelleenherännyt -R
- - -